pieni taimi kohoaa mullasta, valoa kohti.
25-vuotias runotyttö opettelee elämään valossa uupumuksen jälkeen. ilon ja surun kyyneliä, vierellä aviomies ja kissa, mahassa pikku-taimi, laskettu aika heinäkuussa 2010.
kahvihuoneessa hoitajien silmissä elämä. he ovat koko naisia. minä aina vain se pieni ujo tyttö.
1 kommentti:
Anonyymi
kirjoitti...
Jotenkin allekirjoitan fiiliksesi hoitajien kahvihuoneessa, vaikka en olekaan pikkutyttö. Mulla on joka harjoittelussa sama tunne kuin kuvailit aiemmin. Joka paikassa on omat pätevät hoitajansa.. Tsemppiä harjoitteluusi.. t. Tumppi/alias Lopen Röppä
...Vaan kukaan ei sua paremmin osaasi tee, kannathan ylväänä hymyillen sun seppelees... (Jonsu)
1 kommentti:
Jotenkin allekirjoitan fiiliksesi hoitajien kahvihuoneessa, vaikka en olekaan pikkutyttö. Mulla on joka harjoittelussa sama tunne kuin kuvailit aiemmin. Joka paikassa on omat pätevät hoitajansa.. Tsemppiä harjoitteluusi.. t. Tumppi/alias Lopen Röppä
...Vaan kukaan ei sua paremmin osaasi tee, kannathan ylväänä hymyillen sun seppelees... (Jonsu)
Lähetä kommentti