sinä pöliset
ja sanasi haihtuvat ilmaan kuin lukemattomat pölyhiukkaset
en saa niistä enää otetta
kun vaivun uneen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
►
2010
(7)
- ► toukokuuta (2)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (2)
-
►
2009
(31)
- ► marraskuuta (3)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (3)
- ► maaliskuuta (6)
- ► helmikuuta (3)
-
▼
2008
(73)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (6)
- ► heinäkuuta (10)
-
▼
toukokuuta
(21)
- (Karolina Erikkson)
- nukuttaa
- sarjassa lempitaiteilijoitani
- luukusta lukaali
- 5/08
- kahvihuoneessa hoitajien silmissä elämä.he ovat ko...
- ihania
- huh
- rajat
- Ei otsikkoa
- väsynyt hoitaja
- lempeydestä ja uhrautumisesta
- mun runoi
- vapaapäivä
- i skogen
- just
- perille
- minä ja toippa isona?
- Rakkaudesta
- vapunpäivänä vietimme tyttöjen päivää. 4 kaunista ...
- vappu
- ► huhtikuuta (5)
Tietoja minusta
- taimi
- pieni taimi kohoaa mullasta, valoa kohti. 25-vuotias runotyttö opettelee elämään valossa uupumuksen jälkeen. ilon ja surun kyyneliä, vierellä aviomies ja kissa, mahassa pikku-taimi, laskettu aika heinäkuussa 2010.
"Liika on liikaa
ja liialta tuntuu
joskus elämän taakka
Jos osaansa kantaa
ei osaa tai voi
se kannettu on loppuun saakka"
(Juha Tapio)
ja liialta tuntuu
joskus elämän taakka
Jos osaansa kantaa
ei osaa tai voi
se kannettu on loppuun saakka"
(Juha Tapio)
"Sinä päivänä aukaisin verhot
Että aurinko osaisi sisään
Koska hämärästä vasta vapautunut
Tarvii valoa lisää ja lisää"
(Johanna Kurkela)
Että aurinko osaisi sisään
Koska hämärästä vasta vapautunut
Tarvii valoa lisää ja lisää"
(Johanna Kurkela)
suosittelen:
kuinka kukaan voi olla niin herkkä, että suree perhosen kuolemaa viikkokausia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti