olipa pitkä päivä, ja huomenna taas töihin aamuseitsemäksi. voi tätä elämää. tuli muuten mieleen tuosta, että kun olimme jonkin aikaa sitten Jipun konsertissa hieman herkissä tunnelmissa, niin pelkkä kappaleen nimi (en ollut koskaan kuullut koko kappaletta) sai minut kyyneliin: en osaa elää.
olen parin päivän aikana työharjoittelussa tehnyt monia asioita ensimmäistä kertaa elämässäni. onnistunut ja epäonnistunut. jokainen päivä tuntuu haasteelta. mutta nautin niistä päivistä, jolloin riittää kiirettä ja tekemistä, koska silloin aikaa juoksee eteenpäin nopeaan tahtiin. kuten tänä iltana, kun vastuullani oli kolme potilasta, jonkalaisia en ole aikaisemmin hoitanut. ainakin omasta mielestäni suoriuduin kohtuullisesti, lukuunottamatta sinertävää peukaloani, johon onnistuin tyrkkäämään (onneksi puhtaan) neulan, joka oli matkalla jonnekin aivan muualle. no,tekevälle sattuu.
kisu on iloinen, kun tulin kotiin ja annoin sille muikkuja. se jopa varasti pöydältä yhden ruodon, hassu. aterian jälkeen se lipoi tyytyväisenä huuliaan ja asettui syliini rapsuteltavaksi. pieni kissa ei paljoa vaadi tullakseen onnelliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti