se että on tämä epävarmuus
kuin kapea penkki linja-autossa kun ei tahdo jalkojen koskettavan vieressä istuvaa
kun muistan sanat mutta en sitä mitä ne merkitsevät
se että huuleni värisevät kun yritän puhua
se että haluaisin olla alasti edessäsi mutta pelkoni ei anna lupaa
Muistat kai kuinka oltiin onnellisia
niin kuin lapset ja lapsia me kai oltiinkin
sinä kävelit edelläni ja kerroit kuinka meidän pitäisi tehdä kaikki
koko meidän elämämme sinä tiesit valmiiksi
ja minä olin hiljaa.
enkä olisi koskaan tahtonut kadota sinulta
mutta näin minulle kävi ja nykyään olen naimisissa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti