kolme turhaa kirjainta j-o-s

Voihan kevätahdistus. Viime päivinä on käynyt ainakin kaksisataa kertaa mielessä lause, joka alkaa sanalla JOS... Parhaat ystäväni ovat nyt valmistumassa koulusta, jonka aloitimme aikanaan yhdessä. kommuunijengi. sen jengin kanssa on naurettu ja itketty monet kerrat. olen vilpittömästi iloinen ystävieni puolesta ja tiedän, että he ovat tosiaan paiskineet töitä valmistumisen eteen.Silti minua ahdistaa ajatus, että minäkin voisin olla samassa tilanteessa jos ja jos ja jos... Ymmärrän kyllä, että jos en olisi opiskeluaikana sairastunut masennukseen,se voisi olla myöhemmin edessä moninkertaisena, ja jos en olisi ollut vuotta sairaslomalla, en ehkä kuitenkaan olisi tässä ja nyt. mutta tunteilleen ei minkään voi, ja oma mieli saa toisinaan uskomaan, että on jollakin ratkaisevalla tavalla huonompi kuin toiset, kun ei pystynytkään siihen, mihin luuli. ihmisenä sitä katsoo usein asioita suorittamisen läpi, eikä muista, että on jotain muutakin, suurempaa.Onneksi Jumala katsoo ihmiseen toisin, rakastaen, hyväksyen.