p.s.

kiitos ja kumarrus minulle, ryhdistäydyin äsken ja sain kirjoitettua viime keväisen rästiesseen, jonka olemassaolon olin jo ihanasti unohtanut. en siis olekaan toivoton tapaus, niin kuin minulle aikoinaan autokoulussa sanottiin (silti ajan mielestäni nykyään aivan hyvin, ja mitään ei ole koskaan sattunut, lukuun ottamatta viime viikkoista elämäni ensimmäistä ylinopeussakkoa)

Lokakuu...

... ja minun pitäisi

*tehdä rästitehtäviä kouluun (tänään saapui iso kirjekuori kotiin, jonka sisällön arvasinkin: Kela haluaa selvitystä opintojeni edistymisestä, ilmeisesti opintopisteet eivät ole riittäneet jokasyksyisessä tarkistuksessa) ja lisäksi ja varsinkin kirjoittaa opinnäytetyötä
*tiskata ja kerätä ympäriinsä lojuvat vaatteeni (lauantaina appivanhemmat tulevat kyläilemään)
*mennä ulos kun vielä on valoa
*miettiä millä auto tankataan ja hakea maitoa kaupasta

sen sijaan, minä

*askartelen yömyöhille
*teen lisää tiskiä enkä jaksa kokata (onneksi saimme juuri lounaskutsun alakerrasta)
*istun sisällä ja murehdin, kuinka kohta on niin pimeää
*pelailen tietokonepeliä (kyllä! minä!)
*juon kahvin mustana ja luen peiton alla Helsingin Sanomia
*askartelen vähän lisää

Brown is the colour of my home

home sweet home

olimme T:n kanssa reissailemassa. ajokilometrejä kertyi yli tuhat. tulipahan kyläiltyä monessa paikassa. kissa oli mummolassa nauttimassa katkaravuista ja muista ylellisyyksistä. Nyt kotona on jälleen koko perhe. ihan rättiväsyneinä, mutta onnellisina. niin kuin sanotaan.