Ajattelinpa vain listata muutaman kirjan, joita on tullut viime aikoina luettua. Ja jos joku kaipaa lukuvinkkejä, suosittelen erityisesti neljää ensimmäistä kirjaa (osittan kyllä hyvin surullisia kirjoja,mutta koskettavia ja ajattelemisen arvoisia):
*Mende Nazer: Orja
*Herbjörk Wassmo: Lasi maitoa,kiitos
*Corinne Hoffmann: Valkoinen masai
*Ian McEwan: Sovitus (myös elokuva on loistava!)
*Jodi Picoult: Sisareni puolesta
*Åsne seierstad: Kabulin kirjakauppias
*Marja Björk: Posliini
*Jane Austen: Järki ja tunteet
*Diane Chamberlain: Sypressiniemi
*Terhi Koulumies: Vauvaa vailla
..Seuraavaksi suunnittelen etsiväni käsiini Richard Yatesin romaanin Revolutionary road. Katsoimme hiljattain elokuvan,ja tykkäsin kovasti. Sitäkin suosittelen :)
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Onnellinen olotila
...
Olen viimepäivinä iloinnut väsymyksestä! Siitä syystä,että tämä nykyinen väsymys,joka iskee tajuntaan, on lajia,joka lähtee nukkumalla pois.Kun tulee työharjottelusta rättipoikki ja kaikkensa antaneena, ja herää aamulla huomatakseen että nukkuminen auttoi, se on minulle uutta ja ihanaa! Ennen sekä jälkeen masennuksen tunsin vain väsyn ja uupumuksen,joka ei lähtenyt pois vaikka olisi nukkunut päiväkausia.Masennuksesta paranee,vaikka se kestää vuosia! Se on ihanaa ja Jumalan armoa :)
Tällä hetkellä olen työharkassa (ja ilokseni saan tehdä osan harkasta palkallisena työntekijänä) saattohoidossa. Sai valita mitä tahansa,ja minä valitsin sen. Ehkä kiinnostuksen kohteeni on omituinen,mutta työ on osoittautunut minulle sopivaksi, ja saan kokea onnistumisen ja osaamisen iloa. Saattohoitokoti ei ole läheskään niin surullinen paikka kuin voisi kuvitella.Kun ihminen on kovin sairas,lähteminen täältä on helpotus. Vielä viime vuonna minusta usein tuntui,etten ole opiskeluista huolimatta oppinut juurikaan mitään,mutta tänä syksynä epävarmuus on alkanut hälventyä ja olen löytänyt oman tapani työskennellä sairaanhoitajana.
Tämän kuun puolessavälissä tuli lisäksi kaksi vuotta täyteen avioliittoa miehen kanssa,jota rakastan. Mieheni toi vaaleanpunaisia ruusuja minulle :) Niin,ja paras ystäväni menee naimisiin ensi lauantaina, ja minä pääsen kaasoilemaan.
Aurinko paistaa siis ulkona ja sisällä!
Olen viimepäivinä iloinnut väsymyksestä! Siitä syystä,että tämä nykyinen väsymys,joka iskee tajuntaan, on lajia,joka lähtee nukkumalla pois.Kun tulee työharjottelusta rättipoikki ja kaikkensa antaneena, ja herää aamulla huomatakseen että nukkuminen auttoi, se on minulle uutta ja ihanaa! Ennen sekä jälkeen masennuksen tunsin vain väsyn ja uupumuksen,joka ei lähtenyt pois vaikka olisi nukkunut päiväkausia.Masennuksesta paranee,vaikka se kestää vuosia! Se on ihanaa ja Jumalan armoa :)
Tällä hetkellä olen työharkassa (ja ilokseni saan tehdä osan harkasta palkallisena työntekijänä) saattohoidossa. Sai valita mitä tahansa,ja minä valitsin sen. Ehkä kiinnostuksen kohteeni on omituinen,mutta työ on osoittautunut minulle sopivaksi, ja saan kokea onnistumisen ja osaamisen iloa. Saattohoitokoti ei ole läheskään niin surullinen paikka kuin voisi kuvitella.Kun ihminen on kovin sairas,lähteminen täältä on helpotus. Vielä viime vuonna minusta usein tuntui,etten ole opiskeluista huolimatta oppinut juurikaan mitään,mutta tänä syksynä epävarmuus on alkanut hälventyä ja olen löytänyt oman tapani työskennellä sairaanhoitajana.
Tämän kuun puolessavälissä tuli lisäksi kaksi vuotta täyteen avioliittoa miehen kanssa,jota rakastan. Mieheni toi vaaleanpunaisia ruusuja minulle :) Niin,ja paras ystäväni menee naimisiin ensi lauantaina, ja minä pääsen kaasoilemaan.
Aurinko paistaa siis ulkona ja sisällä!
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
sunnuntai-ajatus
...
Mistäköhän johtuu, että joitakin (useimpia) ruokia ei vaan koskaan saa maistumaan niin hyvältä kuin äidin tekemä. Muutamana esimerkkinä jauhelihakastike, kaalilaatikko, sienikastike, linssikeitto, karjalanpaisti... tai vaikka kuvassa oleva aamiaisleipä,kuka muu pystyy moiseen?
Mistäköhän johtuu, että joitakin (useimpia) ruokia ei vaan koskaan saa maistumaan niin hyvältä kuin äidin tekemä. Muutamana esimerkkinä jauhelihakastike, kaalilaatikko, sienikastike, linssikeitto, karjalanpaisti... tai vaikka kuvassa oleva aamiaisleipä,kuka muu pystyy moiseen?
torstai 3. syyskuuta 2009
...
Kolme viikkoa kestänyt opiskelu-leskiys päättyy huomenna,ja saan suunnata romuineni (kiitos läheisen kirpputorin kirjakulman loppuunmyynnin,romut lisääntyivät omaa tahtiaan lahdessa oleskellessani) takaisin kotiin. oi,mikä ihanuus. Muutamassa päivässä ehtii tulla jo aika iso ikävä. Toisekseen sain itse havaita todeksi sen,mistä olen aikaisemmin vain muiden kuullut puhuvan ja itse epäillyt moista väitettä: ruoka ei maistu yksin miltään.
Nyt alkanut viimeinen kouluvuosi tulee olemaan r-a-n-k-k-a. Olen monesti ehtinyt jo epäillä koko valmistumista yhdeksän kuukauden päästä,mutta onneksi tutor-opettaja lupasi seisoa vaikka päällään jotta kaikki valmistuisivat. Aion ahkeroida koko vuoden, kissa saa hoitaa meidän perheen laiskottelun seuraavat 9 kuukautta, ja miehenikin lupasi kehittää cooking-taitoa omassa keittiössämme world of warcraft-pelin sijaan.
Nyt alkanut viimeinen kouluvuosi tulee olemaan r-a-n-k-k-a. Olen monesti ehtinyt jo epäillä koko valmistumista yhdeksän kuukauden päästä,mutta onneksi tutor-opettaja lupasi seisoa vaikka päällään jotta kaikki valmistuisivat. Aion ahkeroida koko vuoden, kissa saa hoitaa meidän perheen laiskottelun seuraavat 9 kuukautta, ja miehenikin lupasi kehittää cooking-taitoa omassa keittiössämme world of warcraft-pelin sijaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)