...
En ole koskaan ollut sen tyyppinen ihminen, että minua voisi kuvailla pullantuoksuiseksi emännäksi. Reilu puolitoista vuotta vaimona oltuani voin kuitenkin ilokseni todeta, että edistystä on tapahtunut monissa asioissa. En edes pyri täydellisyyteen, nautin tietyntyyppisestä boheemista elämästä, mutta minusta on kuitenkin kivaa kasvaa myös sellaisissa asioissa, jotka eivät suju niin luonnostaan. Kun ensimmäisen kerran leivoin sämpylöitä T:lle seurustelun alkuaikoina, hän kyllä söi ne iloisin ilmein, mutta myöhemmin tajusin, että ne sämpylät olivat olleet kyllä aikamoisia jauhopaakkuja. Nykyään leivon sämpylöitä jotka saavat ihan aitoja (toivottavasti!) kehuja. Tänään päätin, että kokeilen paistaa munkkeja elämäni ensimmäisen kerran.Ne onnistuikin yllättävän hyvin.Puolessavälissä tuskailin kyllä vähän, että miksi ryhdyn aina kaikenlaisiin projekteihin, mutta loppujenlopuksi juttu oli yksinkertaisempi kuin luulinkaan.Iltateelle tulleet ystävät ainakin kehuivat tuotoksiani, ja nopeasti ne myös hävisivät lautaselta.Onnistuin!
Nuo munkit olivatkin ainoa asia joka täällä on muistuttanut vapusta, olen nimittäin ollut kipeänä, ja vappuaaton vietin kuumeisena sängynpohjalla.Tänä iltana olo on onneksi ollut jo hiukan pirteämpi..no,ensi vuonna katsotaan uudestaan vapunviettoja minun kohdallani.
1 kommentti:
Hyvä, hyvä! Mekin tullaan sitten joskus syömään sun tekemiä munkkeja :)
Lähetä kommentti