munnuntai mietteitä

...
Jälleen sunnuntai. viikot vierivät nopeasti ja kevät lähenee. siemeniä aletaan kylvää, ja hellävaraisessa hoidossa taimet alkavat kohota. Ehkä minäkin, taimi Jumalan tarhassa.
Viikko työharjoittelua on ohitse, ja voin vain iloita, kuinka mielenkiintoista työ oikeastaan onkin. vaikka olin aiemmin ajatellut, ettei psykiatria ole yhtään minun juttuni, niin kenpä tietää. Toivon vain, että kaiken väsymyksen keskelläkin jaksaisin aamuisin lähteä töihin. Harmittaa, että jatkuva väsymys vie niin paljon elämästä. Toivoisi,että voisi tehdä kaikenlaista ja nauttia töistä, mutta väsymys estää sen. Ja tuntuu, ettei se koskaan hellitä?

Tänään minua on puhutellut eräs kohta Johanneksen evankeliumista:

Sen tiedän, että minä olin ennen sokea ja nyt minä näen (Joh 9:25)

Ihmiset saattavat kysellä, miksi uskon Jumalaan, ja miten kaikki on oikein tapahtunut. Uskon asioita on vain välillä niin vaikea selittää. Kuinka Jumala kutsui minua, miksi juuri kristinuskon Jumala olisi ainoa oikea? En tiedä vastauksia moneen. Mutta sen minä tiedän, että ennen minä olin sokea ja nyt minä näen.