Olimme ihanalla häälomalla (vuosi häitten jälkeen). Tosin palasimme kotiin jo kaksi viikkoa sitten ja täytyi heittäytyä kiireesti arjen pyörteisiin, niin etten ole jaksanut tai ehtinyt tännekään kirjoitella. koulu ja kaikki muu syksyinen on täydessä vauhdissaan. vain minä hiukan hämilläni seison paikallani ja tähyilen tulevia päiviä. taas alkaa tuuli ja tuiverrus. syysmasennus nostaa päätään ja muistuttaa möykyn olemassaolosta. mutta muistan yhä selvästi Italian lämmön. minä, joka olen aina kauhistellut kuumia päiviä ja auringon paahdetta, aloin jollakin kummallisella tavalla nauttia Italian kuumuudesta. Matkareittimme kulki näin: Berliini-Bad Vilbel-Frankfurt-Pisa-Firenze-Bologna-Garda-järvi-Pavia-Milano. Ensimmäisestä päivästä saakka seikkailua. On vaikea kertoa matkasta, kun joku kysyy. "oli kivaa" kuulostaa aika laimealta. eikä ajatuksilleni löydy sanoja. eikä aina ollut kivaakaan, ainakaan kun teltan alla oli kivikova maa. mutta me olimme matkalla kaksistaan. minä ja hän, jota minä rakastan. päivä päivältä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti