Olimme toissapäivänä kyläilemässä ihanien ystäviemme luona, ja siellä oli pieni taiteilijan alku, joka suorastaan vaati kameraani lainaksi. Kun kaksivuotias saa kameran käteensä, voi näkökulma olla yllättävä. minä sain kunnian olla tämän pikkuneidin kahvikutsuilla vieraana.

Jumalalla taisi olla hauskaa,kun se laittoi meidät kaksi hajapäätä yhteen :) musta tuntuu että me joka päivä etsitään jotain,joka on "tässä jossain..." tai sitten me ollaan unohdettu jotain. on siitä iloa meillekin,mutta aina se ei naurata.jos on vaikka passit hukassa ja auton katsastukset unohtuneet. Huomenna nämä hajapäät lähtee kuitenkin avioliitto-leirille hoitamaan suhdettamme (ei siksi ettei meillä menisi hyvin vaan juuri siksi että se jatkuisikin) ja lomailemaan ja nauttimaan hotellielämästä. ainakin on luvattu aurinkoa. neljä päivää vapaata,tuntuu ikuisuudelta :)