Nautin tänään yhdestä vapaapäivästäni ja nukuin pitkään. Eilen illalla olimme elokuvissa kahdestaan T:n kanssa, olipa mukavaa käydä ulkona. Katsoimme Narnian toisen osan, Prinssi Kaspian. Tykkäsin kyllä elokuvasta, ja ainakin itse näin monia viittauksia siihen, millainen on kristinuskon Jumalamme. Puhuttelevinta minulle oli se, kun Lucy tuli leijona Aslanin luo (joka on vertauskuvallisesti Jeeus), ja kertoi, etteivät hänen sisaruksensa olleet uskoneet Lucyn nähneen Aslania. Mutta mikä estää sinua tulemasta minun luokseni, kysyi Aslan. Olisipa minullakin useammin rohkeutta mennä Jeesuksen luo, ja tunnustaa kuuluvani Hänelle, kun ympärilläoleva maailma kulkee vastakkaiseen suuntaan. Tässä kai ikuinen ongelmamme ihmisinä. Lohduttavaa on, että Jumala tietää millainen on ihminen, ja niinkuin Lucy sanoi: "Hän tietää mitä tekee."
1 kommentti:
Niin ja suurin pelkomme on , että menemme yksin Jeesuksen luokse -emme enää tarvitse siihen "välittäjäpappeja" mutta ei poista sitä, että tarvitsemme uskovien yhteyttä -
T.
Lähetä kommentti