rakastan kesä-iltoja. muuten en välitä niin kesistä, koska on liian kuuma (en tosin tykkää talven kylmyydestäkään) mutta kesä-iltojen tunnelma on sanoinkuvaamaton.
Tänään sairaalassa oli kaunein hetki koko harjoittelu-ajaltani. kun ilta-aurinko laski säteensä ikkunasta, ja ruskettuneet käsivarteni ojentautuivat potilaan ylle, minusta tuntui hyvältä. olla siinä missä juuri olin, olla sisar hento valkoinen. nuo hetket ovatkin olleet harvassa viime aikoina. onneksi niitäkin tulee vastaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ihana kuulla, että tulee hetkiä jolloni voi tuntea olevansa oikeassa paikassa, vaikka sitten hetkellisestikin. Se auttaa jaksamaan.
Eilen olin fillarilla menossa töihin, ja näin sun kaksoisolennon. Saman tyyliset vaatteet, hiukset ja sellaset puiset korviksetkin! Tätä tyttöä lähestyessäni huusin monta kertaa "Suvi, suviii moi!" sitten tyttö käännähti ja nolona totesin erehtyneeni henkilöstä ja jatkoin matkaani. Jälleen kerran :D
Lähetä kommentti