rouva äidinkielenopettaja

Olen haaveillut pikkutytöstä saakka, että pääsisin joskus yliopistoon lukemaan äidinkieltä ja kirjallisuutta. ehkä tämä joskus toteutuukin, jos Luoja suo. Tänään kirpputorilta ostamani mekko innoitti minut eläytymään rouva äidinkielenopettajaksi :) Silmälasit ovat ystäväni mummolasta löydetyt.

kaupunkijuhannus

juhannus kului minun osaltani töissä, ja t siivoili kotia (=valloitti tiskivuoria). Perjantai-iltana raahauduimme hampurilaiselle juhlistamaan kihlapäiväämme. minä olen ihan väsynyt, tänään töissä muistin tarjoilla voileivät vasta jälkiruuan aikaan ja illalla huomasin kävelleeni työkengissä kotiin huomaamatta ollenkaan. Mutta nyt alkoi vapaat, ihanaa.

Onneksi asumme sentään niin maalla, että näen joka päivä lehmiä, hevosia ja lampaita ja lisäksi varhain aamulla töihin ajaessani saatan nähdä ketunkin. Ja työpäivän jälkeen voi uittaa varpaita laiturilta.

vapaapäivä

Aamu on uusi ja sateinen. Ollaanko tänään niin kuin ei oltaisikaan. Mitään. Ketään. Suljetaan ovi ja ollaan kaksi yhdessä. Yhtä. Vain toistemme omat. Ei kenenkään muun.
Alakerrasta hain maitoa lainaksi. Makeaa maitoa ettei tarvitse lähteä kauppaan. En jaksa.
Hyvin suunniteltu ei ole puoliksi tehty kun koko koti pitäisi siivota. Lehdet ovat levällään, vaatteet ovat levällään. Elämä on levällään. Tiskit odottavat tiskausta niin kuin pakanat pelastusta.

herra vihreä

liitupiirtelyä unettomana yönä syksyllä 2006

Runokissa vuodelta 06

kokonaisuudessaan runo menee näin:

Rakkautta kaipaa ihmislapsi
ja lämpöä osakseen.
Ilman rakkautta vajoaa syviin vesiin
ja hukkuu kaaokseen.
Ilman rakkautta ihminen luulee
että aina kiire on.
Ja se tahtoo piilottaa itsensä,
juosta kauemmas pakohon.

Missä rakkaus puuttuu,
siellä häpeä kasvaa.
Siellä ihminen muuttuu,
sotii itseään vastaan.
Kaivaa arvonsa maahan,
kääntää itselleen selän.
Vaan arvoa ilman ei ihmislaps’ elä.

(Runokissaan käytetty tusseja ja sairaalan lautasliina)

lempitaidetta osa 3?

(http://www.sanna-annukka.com/home/)

pyykkimuijat

Eilen me korkkasimme mansikkaisen kuohuviinipullon kesän kunniaksi ja söimme couscous-salaattia ja raparperipiirakkaa. tuli sitten valvottua reilusti yli puolenyön, ja aamulla alakerran rouva A soitti herättääkseen minut mattopyykille. Unipäisenä keitin "kahvia" ilman puruja ja olin jo käynnistämässä autoa kun huomasin että jalassani on aamutossut. no, pienen törttöilyn jälkeen pääsimme läheiselle mattopyykki-paikalle take away-aamiaislaukku kainalossa. Muutaman tunnin urakan jälkeen pulahdimme vielä viereiseen Kymijärveen. ihana kesäpäivä :) kaikilta muilta osin, paitsi että onnistuin polttamaan olkapääni. aina mulle käy niin.
Mutta nyt on hyväntuoksuisia värikkäitä mattoja pihapiiri täynnä, ja sauna lämpiämässä. voi tätä kesä-elämää.

sisar hento valkoinen

rakastan kesä-iltoja. muuten en välitä niin kesistä, koska on liian kuuma (en tosin tykkää talven kylmyydestäkään) mutta kesä-iltojen tunnelma on sanoinkuvaamaton.

Tänään sairaalassa oli kaunein hetki koko harjoittelu-ajaltani. kun ilta-aurinko laski säteensä ikkunasta, ja ruskettuneet käsivarteni ojentautuivat potilaan ylle, minusta tuntui hyvältä. olla siinä missä juuri olin, olla sisar hento valkoinen. nuo hetket ovatkin olleet harvassa viime aikoina. onneksi niitäkin tulee vastaan.

minä rakastan suo...

yhä totta on tänään, yhä enemmän, enemmän se tarkoittaa... kohta on jo vuosi kihloista!

(print by MundoGominola on etsy)

ja nytten äkkiä syömään kalapuikkoja ja kohti keskussairaalaa. enää tämä plus yksi päivä työharjoittelua! en ole ehkä koskaan iloinnut näin paljoa kesäloman alkaessa :) vaikka kesäloma tarkoittaakin maanantaina alkavaa kesätyötä, mutta kuitenkin.

kaunista

yhtenä päivänä oltiin Taidepanimolla kiertelemässä. (tai minä kiertelin ja T tutkiskeli kirjojaan kahvilan puolella) Näyttelyt eivät tällä kertaa olleet kovin sydäntä sykähdyttäviä, mutta matkaani tarttui tekstiilitaiteilija Aino Kajaniemen töistä kuvattuja postikortteja. ne ovat kauniita mielestäni.

kesä. vai mikä se oli? ja haaveita Italiasta

***
***
***

seinäkalenterimme näyttää kesää. mutta minun elämääni se ei ole vielä ehtinyt. kai minun kesäni alkaa ensi perjantaina, kun työharjoittelu loppuu. tai sitten jonain kauniina päivänä, kun saan viimeisenkin rästitehtävän raapustettua tältä keväältä. tai sitten ymmärrän kesän vasta elokuussa, kun oikeasti alkaa loma. silloin pakkaamme reppumme ja hyppäämme junaan kohti haaveittemme Italiaa.
minun kesääni kuuluu mummot ja papat. mansikat. lehmät laitumella. Kokkolan reissu. mehujää. nuotio-illat. juhannuskonferenssi. ja tänä kesänä (toivottavasti) myös romanttiset illat Italian kuutamossa. ah!

nukkumatti heitti jo unihiekkaa

olen ihan poikki, ja kohta aionkin sukeltaa peiton alle uneksimaan kirkkaista kesäöistä ja laitumien kevätvasikoista. Tänä viikonloppuna alakertaamme muutti ystäväpariskunta, ja saamme elää tulevaisuudessa pikkuisen kommuuni-elämää yhteisten aterioiden merkeissä. ja ehkä takapihallamme pidetään kohta herätyskokouksia, kukapa tietää...
Lauantaina lähdimme matkustamaan pikkuisen. Olimme iso-siskoni luona Hämeenkyrössä ihailemassa kummityttöäni sekä heidän perheensä uutta tulokasta, pikkuista Pietaria..olisihan sellainen kääryle aika ihana :) joku päivä sitten...
Kotimatkalla kävimme vierailulla 100-vuotiaan evankelista-runoilija Hilja Aaltosen luona. Siitä vierailusta olen hyvin kiitollinen. Minua kosketti syvästi kun tämä "iso-äiti" laski kätensä päällemme siunatakseen meitä, ja puhui meille viisauden sanoja Taivaan Isältä.

Lohduttaminen ei tarvitse suuria sanoja,
ei valmiita vastauksia.
Tärkeintä on vain mennä lähelle. Välittää.
Minulla on aikaa ja minua koskettaa se,
mitä sinulle kuuluu. ~Hilja Aaltonen