omenapuu

Niin kuin omenapuu, vielä odottaa saan.
Eivät ole puhjenneet silmuni kukkaan.
Muistan kuin eilisen, kun mullasta nousin,
vartta vihreää, hentoa ylöspäin työnsin.
Vain jaksa odottaa en, että hedelmä kypsyy,
vaikka ovat oksani hennot.
Ja niin on odotettava vielä ensi syksyyn,
kun puut korjataan ja puhdistetaan.

Olen omenapuu, mutt kovin arka vielä.
Voi tuuli mennessään ainoat kukkani viedä.
Ja kun varteni viimassa heiluu ja huojuu,
niin toivon, että mä oisin jo väkevä puu.
Mutt siellä, missä minut kinokset allensa peittää,
tai myrsky ankarimman vihansa näyttää,
niin lujemmin kietovat juureni maahan
ja enemmän vaan voimaa saan.

Kerran sanoi tuo mies, joka vettä mulle kantaa:
"en tahtoisi valmiina kaikkea antaa.
Vaan jos jaksat odottaa ja luottaa, niin näet sen päivän,
kun oksasi hedelmää tuottaa.
Ja sinä päivänä saavun luoksesi korjaamaan sen,
mitä olet jaksanut kantaa.
Ja minä tulen ja iloitsen kanssasi sinun hedelmistäsi."

-Jukka Putkonen