hiekkakakkuja

miksi aikuiset ihmiset ovat niin kovin kiinnostuneita tekemään hiekkakakkuja muoteillansa? siis toisistaan, eivät hiekasta. onkohan se ihmisen hallitsemisen tarvetta, kun täytyy varmistaa, että kaikki mahtuvat samaan muottiin. ja jos eivät mahdu, niin vähän hiotaan tuosta ja tuosta, kyllä siitä vielä kelpo kakku tulee, ulkoapäin kaunis ja edustava.
kristittynä joudun surullisena toteamaan että seurakunnissakin tämä on arkipäivää. On jostakin syystä omaksuttu asenne, että kristitty ihminen on tietynlainen. Samat arvot, samat mielipiteet, sama ulkonäkö, samat harrastukset. ja jos ei ole, niin parempi pysytellä hiljaa ja teeskennellä, että samaa joukkoa tässä ollaan. Niitä arvostetaan, jotka ovat onnistuneet parhaiten tässä muottiinmukaistamis-ohjelmassa. Oman joukon ympärille rakennetaan sitten tarpeaksi korkea muuri, ettei kuka tahansa tallaaja pääse pyhien yhteisöä likaamaan. varsinkaan sellaiset, jotka eivät kuulu "meihin" (ja tämä "me" ei valitettavasti tarkoita useinkaan kristittyjä yleensä, vaan tietyn suunnan edustajia). siellä on sitten turvallista ja mukavaa leikkiä piiri pieni pyörii. vaikka lapset eivät siinä hyörikään. Lapset ovat niin viisaita, että he rakentavat siltoja toisten ihmisten luo ja tarjoavat aidon ystävyytensä, kyselemättä, vaatimatta.