en ole jaksanut tulla tänne. joka päivä on pitänyt mennä. heti aamusta ja iltaan asti. tuntuu että kotona ehtii vain sanoa huomenta ja hyvää yötä ja välillä antaa miehelle pusun ja toisena päivänä kissalle. miksiköhän työharjoittelut on aina niin tavattoman raskaita? kuin vallottaisi korkeaa vuorta.ensi viikon jälkeen onneksi yksi vuori on taas valloitettu, ja ennen joulua vielä toinen edessä.
en ole päässyt terapiaankaan työharjoittelun aikana,ei vain ole aikaa päivisin. ihanaa,että joulu lähestyy.tarvitsen kotona oloa ja voimien keräilyä. (lisäksi tietenkin kullan kainalon ja suklaata)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti