here comes the sun

...
Tänään paistoi ihanasti aurinko ja ekan kerran pitkän kaamoksen jälkeen nousi taas toivo kevään tulosta. Olin niin iloinen että lauloin virsiä koko ajomatkan harjottelusta kotiin, ja oikein antaumuksella :) Voi,kuinka odotan kevättä, valoa, lämpöä! Olin toista viikkoa flunssassa. Nyt alkaa jo elämä voittaa, ja jatkan taas työharjoitteluja. On ihanaa olla kotona. Lahden reissu oli viimeinen tuossa mittakaavassa, joitakin käyntejä toki kouluun vielä tulee. Suurimmaksi osaksi loput opiskelut on kuitenkin työharjotteluja, joita on edessä tänä keväänä vielä..en uskalla laskea..13 viikkoa. Toivottavasti olo pysyy hyvänä loppukevään, että opiskelut onnistuu ja saan paperit käteen.
Maha alkoi kasvaa pari viikkoa sitten ja kohta se ei enää pysy piilossa. ihana ja hämmentävä maha, jossa tuntui tällä viikolla ensimmäiset hennot liikahtelutkin. Siellä se kasvaa, meidän pikkuinen <3

unelmia,kaaosta ja siltä väliltä

..

Myönnän itsekin sortuneeni joskus ajatukseen,että tämä elämä olisi jotenkin tai millään lailla meidän ihmisten itse hallittavissa. Kuin resepti, jonka mukaan voisi leipoa maailman makeimman suklaakakun. se ei vain toimi niin. kaapissa ei olekaan jauhoja, vatkaat liian vähän tai liian kauan, kakku ei kohoa, palaa tai leipomista ei koskaan edes saa aloitettua. jotakin muuta ilmaantuu.
Elämä on ennaltaarvaamatonta, ja silti suunniteltua, Jumalan suunnitelmaa. lohduttavaa, vaikka välillä niin tuskastuttavan epätietoista.

Puutarhassa tapahtunutta:

muuttolaatikot pakattiin, purettiin ja pakattiin taas. mökki ei ollutkaan meidän koti, vaikka punainen ja herttainen. sinne jäi perunamaa vaille kuokkijaa. olemme taas kerrostalon asukkeja, eikä se haittaa oikeastaan ollenkaan.

opiskelijaleski palasi kuukaudeksi Lahteen

ja puutarhassa on pieni taimi, paljon pienempi kuin ensimmäinen. vauvantaimi, jonka saamme syliimme ensi kesänä. voiko ihanampaa olla.