elämä on...

...
Kotonamme on kaaos.Täällä on tapahtunut aikamoisen laaja vesivahinko,ja odottelemme,milloin lattia romahtaa altamme naapurin niskaan..muuttoaikaa kaksi päivää,kaikki on levällään.palailen tänne kun kiire hellittää.et tällaista meillä.

Tänään...

...
vuosia kolmekymmentäviisi, minulla ja kissalla yhteensä!


(Kuva kirjasta Katri Kirkkopelto: Millin Tuumat)


Aamulla postissa saapui lisää ihanuuksia:

Kummityttöni piirros minusta ja vauvastani "niillä on paljon hiuksia jotka on yhdessä kiinni" (hmm..onko minulta jäänyt havaitsematta jotakin?)


kissa-taulujen sarja (tänään oli hyvä päivä!)


Illalla ystäviä kävi kahvilla ja jäätelöllä. sain vielä Marimekon omppu-pussukan ja bambin. Pez-bambi on huippu, muistatteko nämä! Olen varmaan yhtä innoissani siitä kuin olisin ollut kaksikymmentä vuotta sitten :)


Kerrassaan ihana päivä!

yllätyspostia

...
Siskot osaavat lukea toistensa ajatuksia, taas se on todistettu. Tänään postilaatikosta löytyi paketti, josta kuoriutui tämä ihana sairaanhoitajan pussukka. eikä ole kuin ehkä viikko siitä, kun katselin netissä samaista pussukkaa ja haaveilin omistavani sellaisen joskus.. Ja nyt se on minun, kiitos ihanan isosiskoni!



"Lupaan, että vakaa ja vilpitön tahtoni on sairaanhoitajan tointa harjoittaessani parhaan kykyni ja ymmärrykseni mukaan täyttää ne velvollisuudet, jotka minulle sairaanhoitajana kuuluvat, ja pitää aina mielessäni sairaanhoitajan työn korkeat ihanteet"

kohtahan se jo on...

...


"juhannus" suippa -08


Vielä muutamia vuosia sitten en tykännyt ollenkaan keväästä. vielä sellaisesta kummallisesta syystä, että se toi mieleeni liian onnellisia muistoja.nurinkurista? lisäksi minua kauhistutti kaiken uudistuminen ja herääminen, kun tuntui, ettei itse ehdi mukaan. Mutta nykyään kun kärsin kaamosmasennuksesta, olen alkanut iloita keväästä tosi paljon. avaan verhoja, tahdon seistä silmät kiinni auringossa. tahdon imeä itseeni kevättä. tunnen,kuinka voimat alkavat palata, mieleni alkaa piristyä ja nautin kauan kadoksissa olleesta inspiraatiosta.

juttu

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka kommentoivat (ja sitä haluavat), saavat jotain tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia:
Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni, tekemäni juttu on vain sinua varten, se tehdään tämän vuoden aikana.
Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista.
Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain.

munnuntai mietteitä

...
Jälleen sunnuntai. viikot vierivät nopeasti ja kevät lähenee. siemeniä aletaan kylvää, ja hellävaraisessa hoidossa taimet alkavat kohota. Ehkä minäkin, taimi Jumalan tarhassa.
Viikko työharjoittelua on ohitse, ja voin vain iloita, kuinka mielenkiintoista työ oikeastaan onkin. vaikka olin aiemmin ajatellut, ettei psykiatria ole yhtään minun juttuni, niin kenpä tietää. Toivon vain, että kaiken väsymyksen keskelläkin jaksaisin aamuisin lähteä töihin. Harmittaa, että jatkuva väsymys vie niin paljon elämästä. Toivoisi,että voisi tehdä kaikenlaista ja nauttia töistä, mutta väsymys estää sen. Ja tuntuu, ettei se koskaan hellitä?

Tänään minua on puhutellut eräs kohta Johanneksen evankeliumista:

Sen tiedän, että minä olin ennen sokea ja nyt minä näen (Joh 9:25)

Ihmiset saattavat kysellä, miksi uskon Jumalaan, ja miten kaikki on oikein tapahtunut. Uskon asioita on vain välillä niin vaikea selittää. Kuinka Jumala kutsui minua, miksi juuri kristinuskon Jumala olisi ainoa oikea? En tiedä vastauksia moneen. Mutta sen minä tiedän, että ennen minä olin sokea ja nyt minä näen.