Huomenna minä...

...


...aloitan kahden kuukauden työharjoittelun mielenterveyspuolella

...palautan opinnäytetyön lopullisen version

...olen luultavasti vieläkin väsynyt..


Mutta kuitenkin...

..Olen entistäkin onnellisempi siitä, että minulla on mies, joka tuo kymmenen vaaleanpunaista ruusua. ja kissa, jonka turkkiin kuivata kyyneleet. ja unelmat.

...

Rakkaudesta ja toivosta

Kaksi vuotta sitten päiväkirjaani on kirjoitettu: Rakastuimme 14.2.2007 klo:05.27. Lauantaina tuosta tuli kuluneeksi kaksi vuotta, ja olemme yhä rakastuneita. minä ja mieheni siis. Eilen katseltiin valokuvia ja hymyillen muistelin yhteisiä hetkiämme. Sen lisäksi, että olemme saaneet nauraa ja iloita yhdessä, olemme saaneet olkapään, jota vasten itkeä. Minä olen myös saanut turvallisen jäärän, jonka kanssa olen opetellut riitelemään.
(olenkohan minä sitten se turilas?)

Eilen törmäsin kolme kertaa samaan Raamatunpaikkaan. Ensin aamukokouksen saarnassa vapaakirkolla, sitten illalla kotikouksessa vessan seinässä ja lisäksi erään ihmisen rukoillessa. Voi olla sattumaakin, mutta ehkäpä Jumala haluaa puhutella minua tämän jakeen kautta, joka on Jeremian kirjan luvussa 29:

Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille
tulevaisuuden ja toivon.

taimi kasvaa taas!

En ole unohtanut tätä pientä puutarhaani, jossa odotellaan hartaasti kevään ensimmäisiä merkkejä. sattui vaan sellaista, että tietokoneeni hajosi joulun alla, enkä osaa oikein vieläkään käyttää mieheni konetta (hiirikin on aivan liian suuri). lisäksi elämme tällä hetkellä ilman kunnollista nettiyhteyttä. Kannettavani sain onneksi takaisin entistä ehompana. Vuosi kuitenkin vaihtui ylläolevien ilotulitusten loisteessa ja tämän vuoden opiskelut on jo vauhdissa. En muista päivää viimeisiltä viikoilta, joihin ei jotenkin olisi liittynyt ajatus opinnäytetyöstä. Tunteja sen parissa on kulunut lukemattomia. Tänään kuitenkin saimme kokea sen ihmeen, että jätimme valmiin työn esitarkastukseen. Nyt vaan valmistaudutaan henkisesti viikon kuluttua koittavaan esitysseminaariin. Joululoma sujui lepäillessä, tietenkin, ja lueskellessa pinoittain romaaneja. ja kyllä me joululomallakin aherrettiin sen opinnäytetyön parissa. Lisäksi olemme saaneet kotona aikaiseksi suursiivouksen, joka on ihmeellinen saavutus meidän perheelle :) Kouluun herään yhtä hankalasti kuin ennenkin, vaikka joululahjaksi saamani kirkasvalolamppu on ehkä lievittänytkin yleistä väsymystä. Opiskeluissa on teoriaa kolme viikkoa enää tänä keväänä, ja sitten astun taas kolmeksi kuukaudeksi työharjoittelun ihmeelliseen maailmaan. Tässä minun kuulumisia. Koitan palata pikemmin kuin viimeksi.