ensimmäisen lomapäivän

olen viettänyt neiti Soldanin seurassa. kuinka haikeaa on joskus sulkea viimeinen sivu, ja ajatella elämää, joka jatkuu takakannen jälkeen. mitä jä vielä sanomatta? kuitenkin, ihana kirja.

...

"Rakkaus on niin suloista ja ankaraa; se hellii ja raatelee vuorotellen. Mutta ihmistä se ei suinkaan aina tee hyväksi, sillä intohimolla on musta puolensa. Rakkaus pitää ihmisparkaa niin tahdottomana otteessaan, että halu sulkee silmät silloin, kun oikein tarkkaan pitäisi katsoa eteensä"

oi odotus

...





Olimme tuossa yksi viikonloppu viettämässä tyttöjen laatuaikaa mökillä. tuula ja irmeli. kun ollaan kahdestaan korvessa, on meininki melkoinen. tuli todistettua, että varattujenkin naisten täytyy joskus lähteä ilman miehiä tyttöjen juttuihin. lopputuloksena lukemattomat naurut ja 15 sivua opinnäytetyötä. ei siis mitenkään turha reissu. opparin suhteen tulevaisuus näyttää jo hyvältä, huh mikä helpotus. helmikuussa on siis palautus. mökillä oli ihana hiljaisuus ja kauniita peuroja. (minulle jää unet joissa peurat puhuvat)

Eilen tuntui ekan kerran viikkoihin, että väsymys helpottaa. kuljin kadulla ja tuli yhtäkkiä vain tosi kiitollinen mieli. kiitos Jumalalle, että Hän antaa iloa vaikka ulkoisesti mikään ei näytä muuttuvan. ja onhan asiat hyvin. mutta väsymys ei kysykään tullessaan, onko asiat hyvin vai ei. se vain tulee. hiipii, ja puhaltaa kynttilänliekin tullessaan. oon ollut sairaslomallakin tässä välissä, viikko lepoa helpottaa oloa kummasti. nyt olisi edessä muutama päivä rankkaa työtä, ja sitten loma. se, josta olen haaveillut jo viikkoja. ei aamuherätyksiä, eikä varsinkaan syyllisyyttä, joka hiipii tajuntaan, kun herää kymmeneltä ja tajuaa, ettei taaskaan ole luennolla.

onneksi meillä rakkaus lämmittää.

yks uneton yö

...