taimi

matkalaulu

2010-06-03T05:59:00.000-07:00

Taas lähdössä, laukku on pakattu. matkalla tutustumiskierros synnytyssairaalaan. sitten lapsuudenkotiin, huomenna opiskelukaupunkiin saamaan diakonissan vihkimys. lauantaina juhlitaan valmistumista, parasta on äidin tekemät herkut. sunnuntaina oisi tarkoitus jatkaa reissua kesämökille vanhan kommuuni-jengin kera.ei tässä nyt ehditä lepäillä ei.

"Perillä on tuolla edessämme jossain
mennään mutta ajetaan hiljempaa
toivon ettei matka loppuis ollenkaan.
Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
ajetaan hiljempaa.
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan"

pysähtymisen vaikeus

2010-05-30T08:09:00.000-07:00

Nyt mä oisin valmis sairaanhoitaja-diakonissa! Ja mulla alkoi loma. Ensimmäiset päivät ihmettelin kotona olemista ja pitkään nukkumista. Tuntui, että jotain olisi kuitenkin unohtunut, joku essee kirjoittamatta,kesätöitä olisi sittenkin pitänyt hankkia tai ainakin varmuuden vuoksi hakea jo jotain toista opiskelupaikkaa.Sitten muistin että nyt piti nauttia lomasta ja pitkistä aamu-unista, vielä sen hetken kun niitä riittää. Istua aurinkoisella parvekkeella ja siemailla kokista jäillä.istua pitkään aamukahvin äärellä ja lukea Helsingin Sanomat kannesta kanteen.

Nyt voi jo hymyillä monelle järjettömyydelle,kuten työmäärälle,jonka olin jättänyt viimeiselle opiskeluvuodelle, tai sille,että muuttaa vuosi ennen valmistumista 250 kilometrin päähän opiskelupaikkakunnasta, joopajoo. monesti olis voinut tehdä fiksummin viimeisen viiden vuoden aikana, mutta jos haluu elää niin virheiltä ei kai voi välttyä. ja mistä sen loppujenlopuksi tietää mikä oli virhe tai mikä ei. kaikki oli elämää.

Mieskin pääsi taas töihin. Urheasti se lähtee viideltä aamulla eväspussi kainalossa ja iltapäivällä saapuu mustelmilla ja yltäpäältä betonissa. Rakas työmies. Ja pikkuisin perheenjäsenemme myllää mahassa minkä kerkeää. Hän on arviolta jo 38 cm pitkä ja painaa vajaa 2 kiloa. Ehkä kahden kuukauden kuluttua on nyytti jo sylissämme <3

Tallinnalainen marsipaanikissa ja muuta matkalla koettua

2010-05-10T11:41:00.000-07:00

Olen matkustanut alkaneen vuoden aikana lukemattomia kilometrejä. viime viikkojen aikana esimerkiksi viimeiset koulutunnit Lahdessa (jee!), diakonian virkaan vihkimiseen valmistava ordinaatioleiri Tampereella, luokkaretki Tallinnaan ja isän syntymäpäiväjuhlat pohjanmaalla. kilometrejä on kertynyt, välillä väsymys on painanut mutta kevään lämpö on kantanut eteenpäin. Pari viikkoa enää, niin nelivuotinen opiskelustressi on ohi ja kesälaitumet ja äitiysloma odottavat. Rästitehtävälistassa on enää muutama kohta, jotka saan nekin toivottavasti pian vetää yli punaisella tussilla. Kun tutkintotodistus tipahtaa postiluukusta, tulee helpotuksen huokaukseni olemaan syvä.

...

2010-03-21T14:49:00.000-07:00

Pakko myöntää että häiritsee hiukan viimekertainen katkeruuden sivumaku kirjoituksessani. en viitsi poistaa sitä kuitenkaan, tunteet tulee ja menee, ja hyväksyttäköön ne. omia tunteita on muuten hyvä tutkiskella ja pohtia silloin tällöin. itselleni vaikein tunne on ollut viha. pitkään luulin, ettei minussa ole lainkaan vihan tunnetta, kunnes ymmärsin, että olin vain tukahduttanut kaiken vihan syvälle sisimpääni, sen sijaan että olisin opetellut purkamaan sen jotenkin. muistan todella elävästi marraskuisen päivän vuonna 2006 kun vihastuin, ja ensimmäistä kertaa vuosiin (?) annoin sen näkyä ja kuulua.kokemus oli ihmellinen ja tuntui joltakin aivan uudelta,vapauttavaltakin.

tällä viikolla täytin 26 vuotta.tuntuu melkein samalta kuin 25 vuotta,mutta onhan siinä pikkuruinen ero. 26-vuotiaana tulen (toivottavasti!) valmistumaan ensimmäiseen ammattiini ja saamaan myös ensimmäisen lapseni, merkittävä ikä minulle siis. kävimme tällä viikolla myös toisessa ultraääni-kuvauksessa, ja vauvelimme oli kasvanut ja kehittynyt normaalisti, kaikki siis hänellä hyvin, ja siitä olen onnellinen.niin, ja lääkärin mielestä vauveli on saanut isänsä nenän,joka onkin toiveissani,sillä en oikein ole sinut oman (ison) nenäni kanssa ;)

2010-03-01T08:35:00.000-08:00

...

Tänään alkoi työharjoittelu seurakunnassa.Alku vaikutti ainakin hyvältä,ja tiedossa on mukavia asioita,kuten hiljaisuuden retriitti ja kohtaamisia Inkeriläis-mummojen kanssa. Viime viikolla ehdin tosin jo epäillä omaa uravalintaani ja kaikkea siihen liittyvää, kun sain todella yllättäen kovaa arvostelua edellisessä harjoittelupaikassa.Ei pitäisi ottaa niin vakavasti yhden ihmisen mielipidettä,mutta olen aika herkkä kritiikille,ja kun tosiaan kaikki tuli aivan odottamatta,itse olin kuvitellut harjoittelun sujuneen kohtalaisen hyvin,tai ainakin tavalliseen tapaan.Kyseinen henkilö ehti jo ennustaa tämän seurakuntaharjoittelunikin tuhoon tuomituksi,kun ei minusta vain ole alalle. No,koetan jättää tapahtuneen mielestäni ja keskittyä nyt uuteen.

Maha-asiaa vielä. Aika kuluu niin nopeasti! Tämän viikon lopulla raskauteni on puolivälissä, ja nyt tyyppi on jo yli 20 cm pitkä! Ihanaa odottaa vauvaa! Kerrankin voi ihailla itseään peilin edessä oikein antaumuksella.

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.

Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan."

(Jesaja 43:18-19)

here comes the sun

2010-02-18T09:38:00.000-08:00

...
Tänään paistoi ihanasti aurinko ja ekan kerran pitkän kaamoksen jälkeen nousi taas toivo kevään tulosta. Olin niin iloinen että lauloin virsiä koko ajomatkan harjottelusta kotiin, ja oikein antaumuksella :) Voi,kuinka odotan kevättä, valoa, lämpöä! Olin toista viikkoa flunssassa. Nyt alkaa jo elämä voittaa, ja jatkan taas työharjoitteluja. On ihanaa olla kotona. Lahden reissu oli viimeinen tuossa mittakaavassa, joitakin käyntejä toki kouluun vielä tulee. Suurimmaksi osaksi loput opiskelut on kuitenkin työharjotteluja, joita on edessä tänä keväänä vielä..en uskalla laskea..13 viikkoa. Toivottavasti olo pysyy hyvänä loppukevään, että opiskelut onnistuu ja saan paperit käteen.
Maha alkoi kasvaa pari viikkoa sitten ja kohta se ei enää pysy piilossa. ihana ja hämmentävä maha, jossa tuntui tällä viikolla ensimmäiset hennot liikahtelutkin. Siellä se kasvaa, meidän pikkuinen <3

unelmia,kaaosta ja siltä väliltä

2010-02-03T11:22:00.000-08:00

..

Myönnän itsekin sortuneeni joskus ajatukseen,että tämä elämä olisi jotenkin tai millään lailla meidän ihmisten itse hallittavissa. Kuin resepti, jonka mukaan voisi leipoa maailman makeimman suklaakakun. se ei vain toimi niin. kaapissa ei olekaan jauhoja, vatkaat liian vähän tai liian kauan, kakku ei kohoa, palaa tai leipomista ei koskaan edes saa aloitettua. jotakin muuta ilmaantuu.
Elämä on ennaltaarvaamatonta, ja silti suunniteltua, Jumalan suunnitelmaa. lohduttavaa, vaikka välillä niin tuskastuttavan epätietoista.

Puutarhassa tapahtunutta:

muuttolaatikot pakattiin, purettiin ja pakattiin taas. mökki ei ollutkaan meidän koti, vaikka punainen ja herttainen. sinne jäi perunamaa vaille kuokkijaa. olemme taas kerrostalon asukkeja, eikä se haittaa oikeastaan ollenkaan.

opiskelijaleski palasi kuukaudeksi Lahteen

ja puutarhassa on pieni taimi, paljon pienempi kuin ensimmäinen. vauvantaimi, jonka saamme syliimme ensi kesänä. voiko ihanampaa olla.

pieni liekki

2009-11-24T11:32:00.000-08:00

...
En ole ihan uinuksissa (ainakaan toistaiseksi) vaikka talviuni ei kyllä olisi pahitteeksi. hieman sumuinen olo on ollut jo useamman viikon, mutta jostain virtaa sen verran voimaa, että herätyskellon seinään paiskaamisen sijaan raahaudun joka aamu työharjoitteluun tai joinakin päivänä matkustan luennoille koulukaupunkiin. Ja harjoittelusta on ohi jo puolet (yhteensä se kestää kaksi pitkää kuukautta), jippii! Harjoittelupaikka on kylläkin mielenkiintoinen ja on mukavaa vihdoinkin päästä tutustumaan seurakuntatyöhön, mutta mutta..vois olla aika jo vähän lomaillakin. Pysyin lujana ja ilmoitin molempiin keikkapaikkoihin että aion lomailla joulunajan eli minua ei töissä näy. Syksy on ollut aikamoista puurtamista, täytyy välillä pysähtyäkin.

Ensi lauantaina on odotettu muutto uuteen kotiin. Toivottavasti tämä tuleva olisi nyt sellainen, ettei taas vuoden kuluttua tarvitsisi pakkailla muuttolaatikoita. no, nuorena jaksaa juoksennella (tosin tuosta meidän papasta tulee ihan pian kolmekymppinen!)

p.s.

2009-11-08T05:58:00.000-08:00

...

täytyy silti mainita, ettei mikään saa kuitenkaan pois lämpöistä tunnetta sydämestäni, joka johtuu uuden kodin löytämisestä. Eikä se ole mikätahansa koti, vaan juurikin sen haaveitteni punainen tupa ja perunamaa! Kuun vaihtuessa me vaihdamme olinpaikkaa. Ihanaa!

2009-11-07T09:06:00.000-08:00

iloitsin liian aikaisin, voi voi. nyt se tuli ja rytinällä-nimittäin syysväsymys. väsyttää,nukuttaa,haukotuttaa,masentaa.silti illalla ei tuu uni.olo on kuin sumussa.annoin periksi ja makasin peiton alla pari päivää.jos maanantaina koittaisi taas valloittaa maailmaa.

2009-10-26T07:33:00.000-07:00

Syksy juoksee niin vauhdilla, että ehdin juuri nähdä sen selän vilahtavan aina ennen seuraavaa mutkaa. Syksy on kauniin värinen, minun väriseni, ja tähän syksyyn on mahtunut mukavia asioita: Onnistunut työharjoittelu (jota ei sekoittanut sairasloma tai ylivoimainen väsymys, niin kuin lukuisia edellisiä harjoitteluja) ,toisen työharjoittelun onnistunut alku seurakunnan päihde- ja kriminaalityössä,vauhdikas viikonloppu kummitytön ja pikkuveikan seurassa, ystäviemme tunnelmalliset häät, Helsingin reissu ja vanhan hyvän ystävän tapaaminen sekä lukuisia kupillisia kahvia ja pino uusia romaaneja (niistä lisää myöhemmin).

Tämä syksy on minulle myös haaveilun syksy. Haaveilen edessä siintävästä valmistumisesta, punaisesta tuvasta ja perunamaasta, lapsista, mielekkäästä työstä, matkoista... kaikenlaisesta suuresta ja pienestä, arjesta ja juhlasta. Toisinaan kun näen jonkun ihanan vauvanvaatteen, ostan sen, tungen hyllyni perukoille, ja välillä käyn vaatepinoni läpi kuvitellen vaatteiden sisään pienen ihmisen.

Tältä se siis tuntuu, olla aikuinen, valmistumassa mielenkiintoiseen ammattiin, haaveilla omasta pihasta ja vauvan tuoksusta. Vaikka vasta itsekin olin kuusi, kulkemassa mutaista polkua esikouluun ja ihmettelemässä perhosentoukkaa.

kirja-juttuja

2009-09-23T04:54:00.000-07:00

Ajattelinpa vain listata muutaman kirjan, joita on tullut viime aikoina luettua. Ja jos joku kaipaa lukuvinkkejä, suosittelen erityisesti neljää ensimmäistä kirjaa (osittan kyllä hyvin surullisia kirjoja,mutta koskettavia ja ajattelemisen arvoisia):

*Mende Nazer: Orja
*Herbjörk Wassmo: Lasi maitoa,kiitos
*Corinne Hoffmann: Valkoinen masai
*Ian McEwan: Sovitus (myös elokuva on loistava!)

*Jodi Picoult: Sisareni puolesta
*Åsne seierstad: Kabulin kirjakauppias
*Marja Björk: Posliini
*Jane Austen: Järki ja tunteet
*Diane Chamberlain: Sypressiniemi
*Terhi Koulumies: Vauvaa vailla

..Seuraavaksi suunnittelen etsiväni käsiini Richard Yatesin romaanin Revolutionary road. Katsoimme hiljattain elokuvan,ja tykkäsin kovasti. Sitäkin suosittelen :)

Onnellinen olotila

2009-09-20T05:28:00.000-07:00

...
Olen viimepäivinä iloinnut väsymyksestä! Siitä syystä,että tämä nykyinen väsymys,joka iskee tajuntaan, on lajia,joka lähtee nukkumalla pois.Kun tulee työharjottelusta rättipoikki ja kaikkensa antaneena, ja herää aamulla huomatakseen että nukkuminen auttoi, se on minulle uutta ja ihanaa! Ennen sekä jälkeen masennuksen tunsin vain väsyn ja uupumuksen,joka ei lähtenyt pois vaikka olisi nukkunut päiväkausia.Masennuksesta paranee,vaikka se kestää vuosia! Se on ihanaa ja Jumalan armoa :)
Tällä hetkellä olen työharkassa (ja ilokseni saan tehdä osan harkasta palkallisena työntekijänä) saattohoidossa. Sai valita mitä tahansa,ja minä valitsin sen. Ehkä kiinnostuksen kohteeni on omituinen,mutta työ on osoittautunut minulle sopivaksi, ja saan kokea onnistumisen ja osaamisen iloa. Saattohoitokoti ei ole läheskään niin surullinen paikka kuin voisi kuvitella.Kun ihminen on kovin sairas,lähteminen täältä on helpotus. Vielä viime vuonna minusta usein tuntui,etten ole opiskeluista huolimatta oppinut juurikaan mitään,mutta tänä syksynä epävarmuus on alkanut hälventyä ja olen löytänyt oman tapani työskennellä sairaanhoitajana.

Tämän kuun puolessavälissä tuli lisäksi kaksi vuotta täyteen avioliittoa miehen kanssa,jota rakastan. Mieheni toi vaaleanpunaisia ruusuja minulle :) Niin,ja paras ystäväni menee naimisiin ensi lauantaina, ja minä pääsen kaasoilemaan.

Aurinko paistaa siis ulkona ja sisällä!

sunnuntai-ajatus

2009-09-06T03:52:00.000-07:00

...

Mistäköhän johtuu, että joitakin (useimpia) ruokia ei vaan koskaan saa maistumaan niin hyvältä kuin äidin tekemä. Muutamana esimerkkinä jauhelihakastike, kaalilaatikko, sienikastike, linssikeitto, karjalanpaisti... tai vaikka kuvassa oleva aamiaisleipä,kuka muu pystyy moiseen?

...

2009-09-03T11:50:00.000-07:00

Kolme viikkoa kestänyt opiskelu-leskiys päättyy huomenna,ja saan suunnata romuineni (kiitos läheisen kirpputorin kirjakulman loppuunmyynnin,romut lisääntyivät omaa tahtiaan lahdessa oleskellessani) takaisin kotiin. oi,mikä ihanuus. Muutamassa päivässä ehtii tulla jo aika iso ikävä. Toisekseen sain itse havaita todeksi sen,mistä olen aikaisemmin vain muiden kuullut puhuvan ja itse epäillyt moista väitettä: ruoka ei maistu yksin miltään.
Nyt alkanut viimeinen kouluvuosi tulee olemaan r-a-n-k-k-a. Olen monesti ehtinyt jo epäillä koko valmistumista yhdeksän kuukauden päästä,mutta onneksi tutor-opettaja lupasi seisoa vaikka päällään jotta kaikki valmistuisivat. Aion ahkeroida koko vuoden, kissa saa hoitaa meidän perheen laiskottelun seuraavat 9 kuukautta, ja miehenikin lupasi kehittää cooking-taitoa omassa keittiössämme world of warcraft-pelin sijaan.

hei kesä mihin kuljet?

2009-08-03T15:53:00.000-07:00

On jäänyt tämä taimitarha heitteille kesällä. onko tosiaan niin että kesätyöt on taas tehty (ja jälleen kerran hoitamassa vanhuksia,vaikka muistaakseni viime(kin) kesänä ajattelin,että on viimeinen kesä niissä hommissa) ja illat on jo mahdottoman pimeitä? (Tykkäsin kuitenkin kesätyöpaikasta,ja minusta tykättiin,ei siinä mitään.Töihinkin olisin saanut jäädä,mutta opiskelut kutsuu..) Minne kulkee kesä?
Heinäkuussa huomasin olevani vanha! Mitä muutakaan voi ajatella, kun Ruisrokin kohokohta oli pullakahvit. Lisäksi pääsi sinne anniskelualueen aitojen sisäpuolelle ja silti muisti seuraavana päivänä selkeästi joka hetken festareista.Kaiken huipuksi kymmeneltä illalla olin jo omassa sängyssä nukkumassa.Mihin meni ne kymmenen vuotta? Aina näitä miettii...
Ruisrokin lisäksi tein hetken mielijohteesta yhden illan (ja yön) reissun Faces-festareille. Sitä olen miettinyt monena vuonna,mutta vasta nyt ensi kerran tuli käytyä paikan päällä. Yöllä paistettiin ruisleipää nuotiolla, ja seikkailtiin utuisessa metsässä. siel oli kyllä tunnelmaa. Mutta kuitenkin tuntui siltä,että olisin ollut siellä kotonani joskus viisi vuotta sitten,mutta en enää.Ei siis sen takia,että olisin tullut liian vanhaksi sinne,mutta elämä,jota elän on nykyään niin toisenlaista kuin ennen..ja arvoni,ajatukseni,kaikki..(no ei ihan kaikki sentään)
Nyt on pari viikkoa lomaa, ja sitten pitäisi lähteä matkalaukku kainalossa Lahteen. Vähän surettaa ajatus olla kolme viikkoa erossa toisesta kun on jotenkin niin tottunut toisen läsnäoloon. Ei osaa enää nauttia yksinolosta kuten joskus. Ehkäpä tulee sitten oltua ahkera luennoillakävijä, kun ei ole muuta elämää. Toivoa sopii.

kookosteetä ja sympatiaa

2009-06-26T14:40:00.000-07:00

...
Armas ladamme oli luotettava ja vei meidät mökille ja takaisin. Mökkeilyilma vain oli kovin kylmä, kissa kyllä nautti täysin siemauksin, kun se sai juosta vapaana ulkona. Säikky kissa on kyllä, kun tuuli humisee puissa, se loikkii kiireesti sisälle. Lada on myös käynnistynyt hienosti jokaisena aamuna, kun minulla on ollut aikainen töihin meno. Juhannus sunnuntaina tosin saimme kaksi poliisia peräämme (toisella vielä niin kiire, että ajoi vastaantulevien kaistaa ja sireenit ulvoivat)..onneksi ei ollut rikos istua punaisessa ladassa tukka pystyssä ja silmät sirrillään kuudelta aamulla.

Viime maanantaina tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun kihlauduimme mieheni kanssa. Juhlan kunniaksi kookos-teetä, jota keitin hänelle sinä ensimmäisenä iltana, kun tiemme kohtasivat. Tuota teetä maistellessa kului lukuisia öitä, kun juteltavaa oli niin paljon. Tee maistuu edelleen yhtä hyvältä (häävalokuvien kera), ja niin maistuu yhteiselokin. Arkisemmalta toki nykyään, mutta arkeen piiloutuu rakkaus.

lempitaiteilijoitani osa joku ja laukut pakattuna

2009-06-15T07:26:00.000-07:00

...

(Kuvat: Emma Virke)

Olen osannut nauttia töistä, hennoista ryppyisistä käsistä,jotka silittävät poskea, lämpimistä halauksista ja hymyistä, kun sanoja ei enää muista. (raapimisia ja muita ei muistella vapaapäivänä). Tänään kuitenkin nautin alkavasta viiden päivän lomasta, ja suuntaamme ladamme kohti kesämökkiä (ensimmäinen pitempi matka "uudella" autollamme, toivotaan, että se vie meidät perille saakka)...

aina ei voi jaksaa

2009-06-08T13:33:00.000-07:00

Tää kätevä emäntä jättää kokkaukset vähäks aikaa miehelle. vois kuvitella, että lihapullien ja raparperipiirakan teko ois suhteellisen helppoa, mutku ei. Muutenkin viime päivinä mennyt voimat siihen, että jaksaa kesätöissä. paljoa muuhun mulla ei vaan riitä energiaa. Pientä piristystä tiedossa onneksi heinäkuun alussa, kun tänään on tilattu liput ruisrokkeilemaan. Teininä ajattelin, että ruisrock on aikuisten festari. mutta niinä vuosina, kun en oo käynyt oikeen missään festareilla, oon ehtinyt jo kasvaa aikuiseksi, hups! Niinkuin töissä meijän 99-vuotias mummo sanoi: kun aika menee niin nopeesti ja ite saa vaan kattella vierestä!

Romania osa 2

2009-05-27T11:35:00.000-07:00

i just love it

2009-05-26T13:27:00.000-07:00

Voiko Idols kilpailusta tulla mitään hyvää? No voi! Anna Puu kipusi suoraan lempiartistieni joukkoon ja laulunsa saa sydämen sulamaan. kuuntele vaikka:

http://www.youtube.com/watch?v=g9G3eLKkAyM&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=WoSDqXOmwRU&feature=related

kolme turhaa kirjainta j-o-s

2009-05-20T06:05:00.000-07:00

Voihan kevätahdistus. Viime päivinä on käynyt ainakin kaksisataa kertaa mielessä lause, joka alkaa sanalla JOS... Parhaat ystäväni ovat nyt valmistumassa koulusta, jonka aloitimme aikanaan yhdessä. kommuunijengi. sen jengin kanssa on naurettu ja itketty monet kerrat. olen vilpittömästi iloinen ystävieni puolesta ja tiedän, että he ovat tosiaan paiskineet töitä valmistumisen eteen.Silti minua ahdistaa ajatus, että minäkin voisin olla samassa tilanteessa jos ja jos ja jos... Ymmärrän kyllä, että jos en olisi opiskeluaikana sairastunut masennukseen,se voisi olla myöhemmin edessä moninkertaisena, ja jos en olisi ollut vuotta sairaslomalla, en ehkä kuitenkaan olisi tässä ja nyt. mutta tunteilleen ei minkään voi, ja oma mieli saa toisinaan uskomaan, että on jollakin ratkaisevalla tavalla huonompi kuin toiset, kun ei pystynytkään siihen, mihin luuli. ihmisenä sitä katsoo usein asioita suorittamisen läpi, eikä muista, että on jotain muutakin, suurempaa.Onneksi Jumala katsoo ihmiseen toisin, rakastaen, hyväksyen.

kaverukset

2009-05-19T12:12:00.000-07:00

vanhaa kissarouvaamme on huijattu. lämmin kaveri ei olekaan elävä, vaan kuumavesipullon sisältävä lämpökatti. siskoni ompelema otus muuten.

Romania osa yksi

2009-05-19T11:59:00.000-07:00

(halutessasi napsauta isommaksi)

2009-05-04T15:57:00.000-07:00

Huomenna Helsingin kautta viikoksi Romaniaan! Palaan.

Matkalla käteväksi emännäksi...

2009-05-01T12:54:00.000-07:00

...

En ole koskaan ollut sen tyyppinen ihminen, että minua voisi kuvailla pullantuoksuiseksi emännäksi. Reilu puolitoista vuotta vaimona oltuani voin kuitenkin ilokseni todeta, että edistystä on tapahtunut monissa asioissa. En edes pyri täydellisyyteen, nautin tietyntyyppisestä boheemista elämästä, mutta minusta on kuitenkin kivaa kasvaa myös sellaisissa asioissa, jotka eivät suju niin luonnostaan. Kun ensimmäisen kerran leivoin sämpylöitä T:lle seurustelun alkuaikoina, hän kyllä söi ne iloisin ilmein, mutta myöhemmin tajusin, että ne sämpylät olivat olleet kyllä aikamoisia jauhopaakkuja. Nykyään leivon sämpylöitä jotka saavat ihan aitoja (toivottavasti!) kehuja. Tänään päätin, että kokeilen paistaa munkkeja elämäni ensimmäisen kerran.Ne onnistuikin yllättävän hyvin.Puolessavälissä tuskailin kyllä vähän, että miksi ryhdyn aina kaikenlaisiin projekteihin, mutta loppujenlopuksi juttu oli yksinkertaisempi kuin luulinkaan.Iltateelle tulleet ystävät ainakin kehuivat tuotoksiani, ja nopeasti ne myös hävisivät lautaselta.Onnistuin!
Nuo munkit olivatkin ainoa asia joka täällä on muistuttanut vapusta, olen nimittäin ollut kipeänä, ja vappuaaton vietin kuumeisena sängynpohjalla.Tänä iltana olo on onneksi ollut jo hiukan pirteämpi..no,ensi vuonna katsotaan uudestaan vapunviettoja minun kohdallani.

unelmani on saavuttaa tämä jonakin päivänä

2009-04-26T12:50:00.000-07:00

...
”En enää hylkää itseäni vaan seison itseni puolella… Tässä puolustamisessa opin käyttämään omaa positiivista vihaani. Ymmärrän, että viha on ystäväni, ei viholliseni. Se on väline, jolla saan sanoa maailmalle: tästä minä alan, kohdelkaa minua kunnioittaen. Positiivisen vihan avulla huolehdin siitä, että kukaan ei kävele ylitseni, lävitseni tai ohitseni. ”

”Hyvin voiminen merkitsee näkyväksi tulemista. Suostun ottamaan tässä maailmankaikkeudessa tietyn tilan. En ole enää näkymätön, neutraali ja olematon. Minä näyn ja kuulun. Minulla on mielipiteitä ja ajatuksia. Uskallan ne myös ilmaista vaikka tiedän, että niitä ehkä ei hyväksytäkään. Toisten hyväksyminen ei ole minulle enää kaikki kaikessa. Tärkeämpää on, että en enää itse hylkää itseäni.”

otteet kirjasta Elämän lapsi, Tommy Hellsten

2009-04-13T07:09:00.000-07:00

"Kun kosketat, niin kukkii
taas oksa alaston
ja vehmas ruoho peittää
jo hiekka-aavikon.
Näin yrtti-tarhaksesi
myös sydän aukeaa,
kun, Herra, suven viestin
se sanastasi saa."

(virsi 101:3)

tääl me sit ollaan...

2009-04-11T04:16:00.001-07:00

...
...Turussa! täytyy alkaa opettelemaan tämän maan murretta, jos haluu olla katu-uskottava :) Tulipa kerralla muutosta meidän elämään, kun saimme uuden kaupungin ja uuden kodin. Olimme miettineet että jospa kesällä oltaisiin muutettu tänne,mutta heti kun alettiin sitä epäilemään ja innostustamme hillitsemään,niin asiaan tulikin vauhtia vesivahingon myötä. Ehkä Isä Jumala ajatteli,että täytyy laittaa noihin hitaisiin hämäläisiin vähän vauhtia, tai ei ne lähde kohta ollenkaan,kun aikansa vatvovat. Onneksi yhden päivän tutustumismatkalla Turkuun meille järjestyi ihana asunto natisevine lattioineen ja vielä minulle kesätöitä mummolassa.Lisäksi Jumala oli kehottanut erästä tuttua naista avustamaan meitä rahallisesti,vaikka tämä ei mistään tiennyt meidän muuttokustannushuolistamme. Muuttourakka oli hullun rankka,paiskoimme hommia 40 tuntia nukkumatta,koska pakettiautoa ei ollut varaa vuokrata kuin yhden vuorokauden.Onneksi alakerran ronski herra oli meidän matkassamme eväspusseineen. nyt ollaan onneksi saatu lepäillä vaan ja katsella uusia maisemia. moni asia Turussa ilahduttaa. kuten kauppahallista löytynyt Italialainen kahvila. Jos istuu siellä silmät suljettuina ja kuuntelee työntekijöiden iloisesti soljuvaa Italiaa,voi melkein kuvitella olevansa siellä oikeasti. Huomasimme, että sieltä saa myös T:n herkkua, pizza tonno e cipolla... kunhan olemme varoissamme,niin sieltä meidät löytää...
Joku sanoi,että Turussa on k-päistä porukkaa,mutta minä olen ainakin törmännyt pelkästään mukaviin ihmisiin. Jo muutto-iltana naapurit kävivät kättelemässä, ja eräs viereisen talon asukas auttoi ystävällisesti meitä purkamaan muuttokuormaa. hyvä ensivaikutelma siis.

elämä on...

2009-03-28T12:10:00.000-07:00

...
Kotonamme on kaaos.Täällä on tapahtunut aikamoisen laaja vesivahinko,ja odottelemme,milloin lattia romahtaa altamme naapurin niskaan..muuttoaikaa kaksi päivää,kaikki on levällään.palailen tänne kun kiire hellittää.et tällaista meillä.

Tänään...

2009-03-19T16:00:00.000-07:00

...
vuosia kolmekymmentäviisi, minulla ja kissalla yhteensä!

(Kuva kirjasta Katri Kirkkopelto: Millin Tuumat)

Aamulla postissa saapui lisää ihanuuksia:

Kummityttöni piirros minusta ja vauvastani "niillä on paljon hiuksia jotka on yhdessä kiinni" (hmm..onko minulta jäänyt havaitsematta jotakin?)

kissa-taulujen sarja (tänään oli hyvä päivä!)

Illalla ystäviä kävi kahvilla ja jäätelöllä. sain vielä Marimekon omppu-pussukan ja bambin. Pez-bambi on huippu, muistatteko nämä! Olen varmaan yhtä innoissani siitä kuin olisin ollut kaksikymmentä vuotta sitten :)

Kerrassaan ihana päivä!

yllätyspostia

2009-03-18T04:50:00.000-07:00

...
Siskot osaavat lukea toistensa ajatuksia, taas se on todistettu. Tänään postilaatikosta löytyi paketti, josta kuoriutui tämä ihana sairaanhoitajan pussukka. eikä ole kuin ehkä viikko siitä, kun katselin netissä samaista pussukkaa ja haaveilin omistavani sellaisen joskus.. Ja nyt se on minun, kiitos ihanan isosiskoni!

"Lupaan, että vakaa ja vilpitön tahtoni on sairaanhoitajan tointa harjoittaessani parhaan kykyni ja ymmärrykseni mukaan täyttää ne velvollisuudet, jotka minulle sairaanhoitajana kuuluvat, ja pitää aina mielessäni sairaanhoitajan työn korkeat ihanteet"

kohtahan se jo on...

2009-03-14T06:35:00.000-07:00

...

"juhannus" suippa -08

Vielä muutamia vuosia sitten en tykännyt ollenkaan keväästä. vielä sellaisesta kummallisesta syystä, että se toi mieleeni liian onnellisia muistoja.nurinkurista? lisäksi minua kauhistutti kaiken uudistuminen ja herääminen, kun tuntui, ettei itse ehdi mukaan. Mutta nykyään kun kärsin kaamosmasennuksesta, olen alkanut iloita keväästä tosi paljon. avaan verhoja, tahdon seistä silmät kiinni auringossa. tahdon imeä itseeni kevättä. tunnen,kuinka voimat alkavat palata, mieleni alkaa piristyä ja nautin kauan kadoksissa olleesta inspiraatiosta.

juttu

2009-03-10T08:26:00.000-07:00

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka kommentoivat (ja sitä haluavat), saavat jotain tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia:
Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni, tekemäni juttu on vain sinua varten, se tehdään tämän vuoden aikana.
Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista.
Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain.

munnuntai mietteitä

2009-03-01T03:32:00.001-08:00

...
Jälleen sunnuntai. viikot vierivät nopeasti ja kevät lähenee. siemeniä aletaan kylvää, ja hellävaraisessa hoidossa taimet alkavat kohota. Ehkä minäkin, taimi Jumalan tarhassa.
Viikko työharjoittelua on ohitse, ja voin vain iloita, kuinka mielenkiintoista työ oikeastaan onkin. vaikka olin aiemmin ajatellut, ettei psykiatria ole yhtään minun juttuni, niin kenpä tietää. Toivon vain, että kaiken väsymyksen keskelläkin jaksaisin aamuisin lähteä töihin. Harmittaa, että jatkuva väsymys vie niin paljon elämästä. Toivoisi,että voisi tehdä kaikenlaista ja nauttia töistä, mutta väsymys estää sen. Ja tuntuu, ettei se koskaan hellitä?

Tänään minua on puhutellut eräs kohta Johanneksen evankeliumista:

Sen tiedän, että minä olin ennen sokea ja nyt minä näen (Joh 9:25)

Ihmiset saattavat kysellä, miksi uskon Jumalaan, ja miten kaikki on oikein tapahtunut. Uskon asioita on vain välillä niin vaikea selittää. Kuinka Jumala kutsui minua, miksi juuri kristinuskon Jumala olisi ainoa oikea? En tiedä vastauksia moneen. Mutta sen minä tiedän, että ennen minä olin sokea ja nyt minä näen.

Huomenna minä...

2009-02-22T12:29:00.001-08:00

...

...aloitan kahden kuukauden työharjoittelun mielenterveyspuolella

...palautan opinnäytetyön lopullisen version

...olen luultavasti vieläkin väsynyt..

Mutta kuitenkin...

..Olen entistäkin onnellisempi siitä, että minulla on mies, joka tuo kymmenen vaaleanpunaista ruusua. ja kissa, jonka turkkiin kuivata kyyneleet. ja unelmat.

...

Rakkaudesta ja toivosta

2009-02-16T01:32:00.000-08:00

Kaksi vuotta sitten päiväkirjaani on kirjoitettu: Rakastuimme 14.2.2007 klo:05.27. Lauantaina tuosta tuli kuluneeksi kaksi vuotta, ja olemme yhä rakastuneita. minä ja mieheni siis. Eilen katseltiin valokuvia ja hymyillen muistelin yhteisiä hetkiämme. Sen lisäksi, että olemme saaneet nauraa ja iloita yhdessä, olemme saaneet olkapään, jota vasten itkeä. Minä olen myös saanut turvallisen jäärän, jonka kanssa olen opetellut riitelemään.
(olenkohan minä sitten se turilas?)

Eilen törmäsin kolme kertaa samaan Raamatunpaikkaan. Ensin aamukokouksen saarnassa vapaakirkolla, sitten illalla kotikouksessa vessan seinässä ja lisäksi erään ihmisen rukoillessa. Voi olla sattumaakin, mutta ehkäpä Jumala haluaa puhutella minua tämän jakeen kautta, joka on Jeremian kirjan luvussa 29:

Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille
tulevaisuuden ja toivon.

taimi kasvaa taas!

2009-02-02T13:51:00.000-08:00

En ole unohtanut tätä pientä puutarhaani, jossa odotellaan hartaasti kevään ensimmäisiä merkkejä. sattui vaan sellaista, että tietokoneeni hajosi joulun alla, enkä osaa oikein vieläkään käyttää mieheni konetta (hiirikin on aivan liian suuri). lisäksi elämme tällä hetkellä ilman kunnollista nettiyhteyttä. Kannettavani sain onneksi takaisin entistä ehompana. Vuosi kuitenkin vaihtui ylläolevien ilotulitusten loisteessa ja tämän vuoden opiskelut on jo vauhdissa. En muista päivää viimeisiltä viikoilta, joihin ei jotenkin olisi liittynyt ajatus opinnäytetyöstä. Tunteja sen parissa on kulunut lukemattomia. Tänään kuitenkin saimme kokea sen ihmeen, että jätimme valmiin työn esitarkastukseen. Nyt vaan valmistaudutaan henkisesti viikon kuluttua koittavaan esitysseminaariin. Joululoma sujui lepäillessä, tietenkin, ja lueskellessa pinoittain romaaneja. ja kyllä me joululomallakin aherrettiin sen opinnäytetyön parissa. Lisäksi olemme saaneet kotona aikaiseksi suursiivouksen, joka on ihmeellinen saavutus meidän perheelle :) Kouluun herään yhtä hankalasti kuin ennenkin, vaikka joululahjaksi saamani kirkasvalolamppu on ehkä lievittänytkin yleistä väsymystä. Opiskeluissa on teoriaa kolme viikkoa enää tänä keväänä, ja sitten astun taas kolmeksi kuukaudeksi työharjoittelun ihmeelliseen maailmaan. Tässä minun kuulumisia. Koitan palata pikemmin kuin viimeksi.

ensimmäisen lomapäivän

2008-12-18T09:06:00.000-08:00

olen viettänyt neiti Soldanin seurassa. kuinka haikeaa on joskus sulkea viimeinen sivu, ja ajatella elämää, joka jatkuu takakannen jälkeen. mitä jä vielä sanomatta? kuitenkin, ihana kirja.

...

"Rakkaus on niin suloista ja ankaraa; se hellii ja raatelee vuorotellen. Mutta ihmistä se ei suinkaan aina tee hyväksi, sillä intohimolla on musta puolensa. Rakkaus pitää ihmisparkaa niin tahdottomana otteessaan, että halu sulkee silmät silloin, kun oikein tarkkaan pitäisi katsoa eteensä"

oi odotus

2008-12-16T07:10:00.000-08:00

...

Olimme tuossa yksi viikonloppu viettämässä tyttöjen laatuaikaa mökillä. tuula ja irmeli. kun ollaan kahdestaan korvessa, on meininki melkoinen. tuli todistettua, että varattujenkin naisten täytyy joskus lähteä ilman miehiä tyttöjen juttuihin. lopputuloksena lukemattomat naurut ja 15 sivua opinnäytetyötä. ei siis mitenkään turha reissu. opparin suhteen tulevaisuus näyttää jo hyvältä, huh mikä helpotus. helmikuussa on siis palautus. mökillä oli ihana hiljaisuus ja kauniita peuroja. (minulle jää unet joissa peurat puhuvat)

Eilen tuntui ekan kerran viikkoihin, että väsymys helpottaa. kuljin kadulla ja tuli yhtäkkiä vain tosi kiitollinen mieli. kiitos Jumalalle, että Hän antaa iloa vaikka ulkoisesti mikään ei näytä muuttuvan. ja onhan asiat hyvin. mutta väsymys ei kysykään tullessaan, onko asiat hyvin vai ei. se vain tulee. hiipii, ja puhaltaa kynttilänliekin tullessaan. oon ollut sairaslomallakin tässä välissä, viikko lepoa helpottaa oloa kummasti. nyt olisi edessä muutama päivä rankkaa työtä, ja sitten loma. se, josta olen haaveillut jo viikkoja. ei aamuherätyksiä, eikä varsinkaan syyllisyyttä, joka hiipii tajuntaan, kun herää kymmeneltä ja tajuaa, ettei taaskaan ole luennolla.

onneksi meillä rakkaus lämmittää.

yks uneton yö

2008-12-01T13:00:00.000-08:00

...

mies, joka osti talon

2008-11-30T06:30:00.000-08:00

Usein uskovat arvioidaan sokeiksi auktoriteettiuskovaisiksi, jotka vain seuraavat heidän päähänsä kaadettuja oppeja ilman minkäänlaista kriittistä arvostelukykyä. Luulen kuitenkin, että tällainen toiminta on yhtä yleistä sekä kristittyjen että muiden ihmisten joukossa. Suurin osa tuntemistani kristityistä, itseni mukaanlukien, osaavat kyllä pohtia asioita eri näkökulmista ja arvostella asioita kriittisesti pitäen "sen mikä hyvää on", niin kuin Raamattukin kehottaa. Satuin lukemaan hienon kertomuksen, joka on mielestäni opiksi ihan meille jokaiselle.

Mies, joka osti talon

Vertaus, kirj. Richard Packham

Kaupungissa asui mies, joka oli säästänyt tarpeeksi kovasta työstään voidakseen ostaa mukavan talon perheelleen. Eräässä paremmassa kaupunginosassa seisoi vapaalta näyttävä talo, ja hän kulki usein sen ohi katsellen sitä kadulta. Mitä enemmän hän sitä katseli, sitä enemmän hän rakastui tuohon vanhaan taloon.
Eräänä päivänä kun hän juuri seisoi ihailemassa taloa, hänen luokseen tuli oikein mukavannäköinen herra, joka sanoi hänelle: "Olen huomannut sinut usein ihailemassa tätä hienoa vanhaa taloa. Satun olemaan omistajan välittäjä, ja minut on valtuutettu myymään se, jos voin löytää ostajan."
Tämä oli tietysti hyvä uutinen miehelle, sillä mitä enemmän hän oli katsellut taloa, sitä enemmän hän halusi sen itselleen ja perheelleen. Välittäjä vei miehen sisälle taloon ja esitteli sitä hänelle, ja kaikki miehen näkemä sai hänet haluamaan taloa yhä enemmän. Se oli kauniisti suunniteltu ja rakennettu taidolla ja mielikuvituksella tyyliin, joka ei enää ollut kovin suosittu, mutta joka hänen ja hänen perheensä mielestä oli viehättävä. Hän voi mielessään kuvitella kuinka onnellisina ja mukavasti he asuisivat siinä. Näytti siltä, että hänen hellityin unelmansa kävisi toteen. Mies osti talon.
Ennen kuin mies perheineen muutti, hän kyseli välittäjältä tavallisista katsastuksista termiiteistä, lahosta ja muista mahdollisista rakenteellisista ongelmista. Välittäjä kertoi hänelle, että hänen henkilökuntansa oli tutkinut kaiken perin pohjin. "Voit luottaa sanaani: tämä talo on kestävä ja tukeva. Se on kaupungin hienoin talo!" Mies ajatteli hetken, että hänen pitäisi pyytää saada lukea katsastuspaperit, mutta välittäjä oli sellainen ihminen, joka sai muut tuntemaan luottamusta itseensä, ja sitä paitsi miehellä oli syvällä sydämessään tunne, ettei välittäjä yrittäisi pettää häntä näin tärkeässä asiassa.
Mies perheineen muutti taloon, ja se oli vieläpä ihanampi ja mukavampi kuin hän oli kuvitellutkaan. He kutsuivat ystäviään ja sukulaisiaan kylään, ja he voivat tarjota heille mukavaa oloa ja kuulla, kuinka vieraat ylistivät heidän kaunista taloaan.
Eräänä iltana hänen veljensä tuli käymään. Veli oli toisten asioihin sekaantuvaa tyyppiä ja joskus epämiellyttäväkin, mutta mies yritti suvaita häntä sukulaisuuden tähden.
"Olet ostanut oikein hienon vanhan talon," veli sanoi.
"Kiitos kohteliaisuudesta," vastasi mies.
"Millainen sen perustus on? Joskus tällaisissa vanhoissa taloissa on rakennevikoja."
"Ei huolta," vastasi mies, "kaikki on katsastettu ja hyvässä kunnossa."
"Kuka suoritti katsastuksen?"
Mies alkoi kiusaantua veljensä kyselystä. "Se ei oikeastaan kuulu sinulle, mutta kerron kuitenkin. Myyjän välittäjä oli tutkituttanut talon."
"Luitko raportin itse?"
Tämä meni jo miehen mielestä liian pitkälle. Hän vastasi kuitenkin: "Ei minun tarvinnut. Välittäjä luki raportin ja kertoi minulle, että kaikki oli kunnossa."
"Kuinka voit luottaa välittäjään tuolla tavalla?" veli kysyi päätään puistaen.
"Säälin sinua, jos käyt koko elämäsi läpi voimatta luottaa tai uskoa kehenkään, vaikka heillä olisi hyvä tarkoitus! Joskus sitä vain tietää sydämessään, että voi luottaa johonkuhun."
Veli ei sanonut mitään vaan nousi lähteäkseen. "Ehkä sorkin vähän paikkoja ulkona ja tarkastan talon perustan. En ole asiantuntija, mutta minulla on vähän kokemusta näistä asioista."
"En anna sinulle lupaa nuuskia taloni ja sen perustan ympärillä. Sinä vain etsit jotakin joka antaa sinulle aihetta löytää vikoja kodissani ja pilata tyytyväisyyteni!"
"Vakuutan, että olen ainoastaan huolissani sinusta, koska olet veljeni. En aiheuta mitään vahinkoa." Näin sanoen hän lähti ulos.
Kun hän katseli pihaa ja tutkiskeli taloa, hänen täytyi myöntää kaiken olevan kaunista. Mutta hän tiesi myös, että maali voi peittää kaikenlaisia vikoja. Lähellä erästä nurkkaa talon takapuolella hän löysi pienen, melkein huomaamattoman oven, joka näytti johtavan kellariin. Se oli suljettu kiinni puolella tusinalla ruuvilla. Hän meni takaisin sisään ja kysyi mieheltä: "Oletko tiennyt kellariin johtavasta ovesta, joka on ruuvattu kiinni?"
"Tietysti tiedän siitä!"
"Miksi se on suljettu?"
"Siksi, ettei kenelläkään ole minkäännäköistä tarvetta mennä kellariin. Ei siellä ole mitään."
"Oletko koskaan ollut siellä?"
"En, en tietenkään! Miksi haluaisin mennä sinne alas? Olen varma, että siellä on vain kosteaa ja tunkkaista, eikä siellä ole mitään."
"Minusta tuntuu, että kannattaisi käydä katsomassa ja tarkastamassa perusta."
"Kiellän sen ehdottomasti!" huusi mies. "Tämä on minun taloni! Kellari on minun! Minä en ole kiinnostunut menemään sinne, ja kiellän sinua tekemästä niin! Sanoinhan sinulle, että perustus on jo tutkittu. Jätä nyt minut rauhaan!"
Veli ei jatkanut väittelyä miehen kanssa vaan lähti. Mutta tuo suljettu ovi ja kellari sen takana vaivasivat häntä.
Muutamaa viikkoa myöhemmin, kun veli tiesi miehen ja hänen perheensä olevan poissa päivän tai pari, hän otti ruuvimeisselin ja taskulampun mukaansa miehen talolle, ja avasi suljetun oven varovasti. Hänen täytyi kumartua astuessaan pimeään kellariin. Mies oli ollut oikeassa: ei siellä ollut mitään, paitsi pylväitä ja paaluja, jotka pitivät taloa pystyssä. Kun hän ryömi niiden seassa näyttäen valoa taskulampullaan, hän huomasi kuinka ne kaikki oli maalattu paksulla maalikerroksella. Kaikki oli täysin maalin peitossa.
Hän raaputti taskuveitsellään maalia pois joistakin kohdista, ja missä hän oli poistanut sen, siinä hän vankan puun sijasta löysi harsomaisen, hataran madonkäytävien rakennelman. Hän raaputti maalia pois joistakin muistakin rakennelmista ympäri kellaria ja huomasi, että puuaines puuttui niissä kaikissa joko termiittien syömänä tai lahon haurastamana. Hän oli kauhistunut. Yhteenkään paaluun tai tolppaan ei voinut luottaa. Hän ihmetteli, mikä oikein piti talon suurta painoa pystyssä. Näytti siltä, että se oli vain lahon peittävä maali. Hän melkein kuvitteli voivansa kuulla talon liikahtelevan, koska hän oli poistanut sitä vähän, ja hänelle tuli pakonomainen tarve paeta.
Hän löysi tien ovelle ja sulki sen huolellisesti jälkeensä päästyään taas auringonpaisteeseen. Mutta hän ei rauhoittunut. Niin pian kuin mies ja hänen perheensä palasivat, veli tuli käymään.
"Minulla on sinulle kamala uutinen," hän sanoi. Hän tunnusti käyneensä kellarissa miehen kieltoa uhmaten. "Mutta tiedän, että sinä annat minulle anteeksi, kun kuulet, mitä löysin."
Sitten hän kertoi kuinka koko talo oli vaarassa romahtaa matojen, termiittien ja lahon vuoksi kellarissa. Mutta sen sijaan, että olisi kiittänyt veljeään, mies raivoistui.
"Sinä kerrot minulle tämän vain koska haluat, etten enää voi nauttia tässä kauniissa talossa asumisesta! Kuinka voit hyökätä kimppuuni tällä tavoin? Kuinka voit sanoa niin kamalia asioita talosta, joka on näin kaunis? Olet näköjään viholliseni. Olet kateellinen minulle talostani. Olet keksinyt valheita vain tuhotaksesi onneni ja heittääksesi varjon taloni ja sen myyneen välittäjän ylle, ja niiden ihmisten ylle, jotka ovat todenneet sen olevan kunnossa. Painu ulos! Ja koska sinusta on tullut viholliseni, en enää koskaan halua nähdä sinua!"
Veli yritti rauhoittaa miestä. "Vakuutan sinulle, etten ole vihollisesi. Toimin vain hyvästä sydämestäni. Miksi haluaisinkaan muuta?" Mutta mies ei rauhoittunut. "Sinä yrität tuhota rakkauteni tähän taloon. Siispä sinulla täytyy olla jokin pahanilkinen tarkoitusperä."
"Ole kiltti ja tule kanssani kellariin," sanoi veli. "Voit nähdä omin silmin mitä löysin."
"En ole kiinnostunut katsomaan mitään mitä sinulla on näytettävää. Olet ilmeisesti niin paha, että alennut vaikka kuinka alas saadaksesi minut uskomaan valheisiisi. Olet luultavasti pannut väärennettyjä todisteita kellariini. Vääntäisit ja kääntäisit kaiken mitä löydän, niin että näyttäisi kuin se tukisi inhottavia valheitasi talostani. Ei, en tule kellariin kanssasi! En välitä harhaluuloistasi, eikä minulla ole aikaa tehdä sinulle mieliksi."
Veli oli hämmentynyt miehen itsepäisyydestä. Hän ei voinut ymmärtää miksei mies edes voisi itse kurkistaa kellariin. Ehkä talo voitaisiin pelastaa vaihtamalla tukipylväät uusiin tai tekemällä ajoissa jotain muuta. Mutta ellei mitään tehtäisi, talo romahtaisi varmasti ennemmin tai myöhemmin — ehkä vahingoittaen jotakuta. Nähdessään, ettei voinut auttaa tilannetta, veli lähti, suruissaan siitä, että hänet oli leimattu viholliseksi.
Huolimatta miehen luottamuksesta talonsa kantavuuteen veljen sanat vaivasivat häntä muutaman päivän. Vihdoin, voimatta enää vastustaa kiusausta, hän otti taskulampun ja ryömi läpi pienen oven kellariin. Hän katseli ympäriinsä ja näki kohdat, joissa veli oli raaputtanut pois maalia niin että lahonnut puu näkyi. Hän oli raivoissaan! Miksi veli oli tehnyt näin? Hän meni ylös ja haki komerosta maalia ja sudin ja maalasi uudelleen peittoon kaikki veljen esiinraaputtamat kohdat. "Selvän teki!" hän sanoi itselleen ruuvatessaan oven takaisin paikalleen. Hän päätti, ettei kertoisi tapauksesta mitään vaimolleen ja perheelleen, koska se vain häiritsisi heitä ja pilaisi heiltä talossa asumisen aikaansaaman nautinnon.

mielikuvitusmatkalla lämpöön

2008-11-28T11:07:00.000-08:00

Nyt kun lumi muuttui loskaksi ja vaihtoi valkeuden taas harmauteen, on hyvä aika muistella kesää.

Viikonloppuna tiedossa peiton alla makoilua.Seurana kolme romaania: Tuula Levon Neiti Soldan, Marianne Fredrikssonin Muuttolinnut ja Juha Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä. Lisäksi kupillinen kahvia. Ja ehkä spagettia.

aamulla aikaisin

2008-11-21T04:27:00.000-08:00

...

maa oli valkea ja

ystäviä istui aamukahvilla. Kolme työtöntä miestä tukat pystyssä ja

minä.

sininen hetki

2008-11-18T07:44:00.000-08:00

jee. selvisin siitä(kin). työharjoittelusta. Huomenna aloitan toisen työharjoittelun syöpäyhdistyksellä, ja kun siitä(kin) on selvitty, alkaa lomailu. ja valmistuminen on taas pikkuisen lähempänä. turha kai edes mainita, että väsyttää väsyttää ja väsyttää. kivojakin asioita tapahtuu, vaikka jotenkin elämä tuntuu tällä hetkellä tahmealta. olen tutustunut koulussa muutamaan ihmiseen. kuten yhteen vaihtariin Portugalista, jonka luona olin lauantaina dinner-partyissa. kasvissyönti on minulta hiukan livennyt viime aikoina (kymmenen vuoden jälkeen!) ja nautin täysin siemauksin portugalilaisista lihapullista ja punaviinistä. terapiakin jatkuu taas muutaman viikon tauon jälkeen. olen kyllä havainnut, että paras terapeuttini on kuitenkin kissa.

niin, ja sen, että minun elämässäni on paljon hyvää.pieniä asioita, joista jotkut haaveilevat.sellaisia ei edes itse aina huomaa. (http://toivomus.fi/)

miksei aina voi olla lauantai?

2008-11-06T13:33:00.000-08:00

en ole jaksanut tulla tänne. joka päivä on pitänyt mennä. heti aamusta ja iltaan asti. tuntuu että kotona ehtii vain sanoa huomenta ja hyvää yötä ja välillä antaa miehelle pusun ja toisena päivänä kissalle. miksiköhän työharjoittelut on aina niin tavattoman raskaita? kuin vallottaisi korkeaa vuorta.ensi viikon jälkeen onneksi yksi vuori on taas valloitettu, ja ennen joulua vielä toinen edessä.
en ole päässyt terapiaankaan työharjoittelun aikana,ei vain ole aikaa päivisin. ihanaa,että joulu lähestyy.tarvitsen kotona oloa ja voimien keräilyä. (lisäksi tietenkin kullan kainalon ja suklaata)

tunnelmia

2008-11-01T12:47:00.000-07:00

hei kissa mikset suostu

pitämään vaaleanpunaista hattua

kun mä haluisin et sä oisit mulle vauva

kun en oikeeta vielä saa

silti sisäinen halu antaa hoivaa

se tulee jo uniin

mutta aamulla ei oo vauvaa aitoa

eikä tissistä valu maitoa

p.s.

2008-10-13T07:10:00.001-07:00

kiitos ja kumarrus minulle, ryhdistäydyin äsken ja sain kirjoitettua viime keväisen rästiesseen, jonka olemassaolon olin jo ihanasti unohtanut. en siis olekaan toivoton tapaus, niin kuin minulle aikoinaan autokoulussa sanottiin (silti ajan mielestäni nykyään aivan hyvin, ja mitään ei ole koskaan sattunut, lukuun ottamatta viime viikkoista elämäni ensimmäistä ylinopeussakkoa)

Lokakuu...

2008-10-13T05:43:00.000-07:00

... ja minun pitäisi

*tehdä rästitehtäviä kouluun (tänään saapui iso kirjekuori kotiin, jonka sisällön arvasinkin: Kela haluaa selvitystä opintojeni edistymisestä, ilmeisesti opintopisteet eivät ole riittäneet jokasyksyisessä tarkistuksessa) ja lisäksi ja varsinkin kirjoittaa opinnäytetyötä
*tiskata ja kerätä ympäriinsä lojuvat vaatteeni (lauantaina appivanhemmat tulevat kyläilemään)
*mennä ulos kun vielä on valoa
*miettiä millä auto tankataan ja hakea maitoa kaupasta

sen sijaan, minä

*askartelen yömyöhille
*teen lisää tiskiä enkä jaksa kokata (onneksi saimme juuri lounaskutsun alakerrasta)
*istun sisällä ja murehdin, kuinka kohta on niin pimeää
*pelailen tietokonepeliä (kyllä! minä!)
*juon kahvin mustana ja luen peiton alla Helsingin Sanomia
*askartelen vähän lisää

Brown is the colour of my home

2008-10-12T04:03:00.000-07:00

home sweet home

2008-10-09T15:17:00.000-07:00

olimme T:n kanssa reissailemassa. ajokilometrejä kertyi yli tuhat. tulipahan kyläiltyä monessa paikassa. kissa oli mummolassa nauttimassa katkaravuista ja muista ylellisyyksistä. Nyt kotona on jälleen koko perhe. ihan rättiväsyneinä, mutta onnellisina. niin kuin sanotaan.

syys

2008-09-28T15:00:00.000-07:00

mitäs me, minä ja kissa

2008-09-27T14:22:00.001-07:00

En ole jaksanut raapustaa kirjaimia jonoon. olen kärsinyt jonkunlaisesta syysmasennuksesta. vaikka rakastan syksyä, sen kirpeyttä, värejä ja tuoksua. mutta ehkä pahinta on ajatus siitä, että edessä on (taas!) se pimeä kausi, joka tuntuu kestävän ikuisuuden verrattuna kesään, joka on kuin perhosen pyrähdys. olen käpertynyt peitto-pesään ja lueskellut romaaneja (Kuutamolla, Esther ja Gemma, Minä olen, Unelmieni mies, Koti maailman laidalla, Ystävä sä naisien, Hiljaisuuden tuolla puolen, Tyttö ja tupakka..en muista mitä vielä..) satunnaisesti myös tenttikirjoja. T herää aikaisemmin kuin minä ja tuo sängyn viereisen lipaston reunalle kupillisen kahvia, jota minä unenpöppöröisenä siemailen. joskus nukahdan huomaamattani, ja kahvi jäähtyy kuppiin. (enkä ole ainakaan vielä havainnut kylmän kahvin tehneen minua yhtään kauniimmaksi) Onneksi koululuentoja on ennätyksellisen vähän (tällä hetkellä pari kertaa viikossa). töistä pidän taukoa. keräilen voimia kotilonpesässä. (sellaiselta minä kuulemma näytän). joskus tosin täytyy uhrata aikaa opinnäytetyöhön, joka edistyy etanan nopeudella. Kaikkia päiviä en kuitenkaan ole lojunut vaan ajoittaisia toimeliaisuuden puuskia esiintyy. olen tehnyt Helsingin reissun (tarkoituksena mennä John McGregorin konserttiin,johon ei kuitenkaan saanut enää lippuja), käynyt kotipiirissä ja nuorten aikuisten illassa, leiponut pullia, feta-pinaattipiirakkaa ja sämpylöitä, tiskannut puolet astioista (ei tarkoita meillä mitään vähäistä määrää astioita) ja askarrellut. ehkä syksyllä pitää antaa vain asioiden kulkea hiljalleen, murehtimatta liikoja. minulla on nimittäin taipumusta joutua solmuun kaikenlaisten murheitteni kanssa (ja muutama muidenkin murhe mahtuu aina mukaan). olla vaan. ja ihailla luonnon kauneutta.vähintään ikkunasta jos ei jaksa ulos asti.

2008-09-18T16:01:00.000-07:00

meillä on paperihäät!

2008-09-15T11:51:00.000-07:00

aamulla (puolenpäivän aikaan)kun heräsin, oli mieheni kadonnut.aamukahvi odotti pannussa. pian hän ilmestyi kukkien,suklaan ja halausten kera.

lisää matkamuistoja

2008-09-13T04:18:00.000-07:00

2008-09-10T07:15:00.000-07:00

olemme siivonneet kolme päivää (siis pikkuisen joka päivä) ja vihdoinkin kotona mahtuu oleilemaan. joka kerta siivotessa huomaa, että meillä on liikaa tavaraa. kaikenlaista mitä voi vain kuvitella joskus tarvitsevansa.ja lisäksi saman verran tavaraa,jota ei tarvitse,mutta jolla on tunnearvoa.paperia,paperia,paperia...ja lehtiä:helsingin sanomat,uusi tie,viikkolehti,ristin voitto,somero,kirkonseutu,nastola,kylväjä,sanalla sanoen,crux,tehy...pinoittain jokaisessa nurkassa.
Aloitimme viime viikolla ystävien kanssa kotikokoontumiset, tai miksi niitä kutsutaankaan.(kokoonnumme yhteen lukemaan Raamattua,rukoilemaan,syömään ja jakamaan elämäämme), ja huomenna on meille tulossa ystäviä. hyvä juttu, tulee kotikin siistiksi.
meidän perhe sairastaa myös pikkuisen.(siis minä,mies ja kissa).kaikilla on silmätulehdus.onneksi jo paranemaan päin.minä olen lupautunut ensi viikonlopuksi töihin, ja koulussakin on kiirettä, huomenna syksyn ensimmäinen tentti.odotan innolla tämän syksyn työharjotteluita, olisi tarkoitus tehdä naisten ja lasten hoitotyötä.harjoittelupaikkojen saaminen vain on ikuinen ongelma, niitä tuntuu aina olevan liian vähän.muuten olen ollut tavalliseen tapaani melko laiska opiskelun suhteen, teen yleensä juuri ja juuri kaiken sen pakollisen, ja senkin usein viimeisenä iltana.siinä asiassa ei kai viisastu koskaan.

halutaan...

2008-09-07T09:42:00.000-07:00

tänne

kaksi viikkoa kaksistaan

2008-09-06T13:35:00.000-07:00

Olimme ihanalla häälomalla (vuosi häitten jälkeen). Tosin palasimme kotiin jo kaksi viikkoa sitten ja täytyi heittäytyä kiireesti arjen pyörteisiin, niin etten ole jaksanut tai ehtinyt tännekään kirjoitella. koulu ja kaikki muu syksyinen on täydessä vauhdissaan. vain minä hiukan hämilläni seison paikallani ja tähyilen tulevia päiviä. taas alkaa tuuli ja tuiverrus. syysmasennus nostaa päätään ja muistuttaa möykyn olemassaolosta. mutta muistan yhä selvästi Italian lämmön. minä, joka olen aina kauhistellut kuumia päiviä ja auringon paahdetta, aloin jollakin kummallisella tavalla nauttia Italian kuumuudesta. Matkareittimme kulki näin: Berliini-Bad Vilbel-Frankfurt-Pisa-Firenze-Bologna-Garda-järvi-Pavia-Milano. Ensimmäisestä päivästä saakka seikkailua. On vaikea kertoa matkasta, kun joku kysyy. "oli kivaa" kuulostaa aika laimealta. eikä ajatuksilleni löydy sanoja. eikä aina ollut kivaakaan, ainakaan kun teltan alla oli kivikova maa. mutta me olimme matkalla kaksistaan. minä ja hän, jota minä rakastan. päivä päivältä enemmän.

...

2008-08-07T04:59:00.000-07:00

Linnut,
jotka vasta syntyivät höyheniä vailla
ovat tänään lähteneet pesästään.
Kesäpilvet tuulen muossa kulkeneet juhliin.
Elokuun kuutamo on viileä.
Mutta minun kesäni
on kuin Veronica Virginica.
Se puhkeaa kukkaan
juuri nyt.

tunteellinen siili

2008-08-02T11:54:00.000-07:00

Erinaceus europaeus
Pituus: 20 - 30 cm, häntä 2 - 4 cm
Paino: 300 - 1300 g
Elinikä: 4 - 6 vuotta

"Olet siili! Herätät muissa sympatioita, vaikka sinulla onkin joitain outoja tapoja. Viihdyt mieluiten yksin ja hemmottelet itseäsi hyvällä ruoalla."

(www.hs.fi: testaa mikä eläin olet)

aarteet

2008-08-02T11:40:00.000-07:00

tähän astisen elämäni suurimman palkan kunniaksi, hyllyyni on ilmestynyt viisi uutta runokirjaa. oho. kirjoittajina seuraavat: Helvi Hämäläinen, Saima Harmaja (x2), Katri Vala ja Elina Vaara. niiden avulla pitäisi selvitä pitkän ja pimeän talven yli.

kohta

2008-08-02T11:17:00.000-07:00

olen töistä puhkikulunut tyttö, mutta viikon päästä ei mikään enää haittaa, kun seikkailemme kullan kanssa euroopassa.(ensi torstaina siis suuntaamme hieman myöhäiselle häämatkalle kahdeksi viikoksi!)..töitä on jälellä huominen ja sitten kolme päivää ensi viikolla.olisiko kukaan uskonut (en minä ainakaan),että jaksan paiskia töitä koko kesän.ilman uupumusta.olen pikkuisen ylpeä itsestäni.ainakin jos ajattelee positiivisesti.negatiivisesti ajateltuna mulla on jäänyt tältä kesältä kaikki muu,esimerkiksi kotityöt.no,kaikki on rempallaan,mutta niin kuin T sanoi: "onko meille muka tulossa vieraita?"

liittoutuneet..

2008-07-27T08:22:00.000-07:00

...
Tulimme juuri kotiin avioliittoleiriltä. juuri sen samaisen NMKY:n järjestämältä,joka on saanut viime aikoina media-julkisuutta opetuksistaan. Luulen,että perimmäinen syy tälle hyökytykselle on se, että kaikki ihmiset eivät ymmärrä kristillistä avioliitto-näkemystä,joka pohjautuu Raamattuun.Toisekseen kun otetaan Raamatusta tai näistä avioliitto-oppaista yksittäisiä lauseita, ja käytetään niitä aivan irrallisina,ei ymmärretä asian alkuperäistä merkitystä.Esimerkiksi vaimon asema on Raamatun mukaan olla "alamainen" miehelleen.Tällä alamaisuus-sanalla on ehkä ihmisten korvissa negatiivinen kaiku,ja asia ymmärretään niin,että miehellä olisi lupa alistaa vaimoaan jollain tavalla.Raamatullinen vaimon alamaisuus on kuitenkin kristitylle vaimolle iloinen asia,eikä liity mitenkään alistamiseen,vaan luonnollisiin rooleihin avioliitossa.

Viikonloppu oli hyvin antoisa ja onnellinen, vaikkakin raskas. Oli kai kesän kuumimmat päivät, ja käsittelimme neljän avioparin ryhmissä hyvinkin syviä ja kipeitä asioita. Erityisen kiva oli kuulla toisten nuorien avioparien kokemuksia (ryhmässämme kaikki olivat olleet naimisissa korkeintaan pari vuotta), ja huomata, että muilla on lopultakin aika samanlaisia ajatuksia ja ongelmia kuin meilläkin. Luennoitsijat kertoivat avoimesti omissa liitoissaan olleista kriiseistä ja niistä selviämisistä.Tämä antoi hyvin luottavaisen olon siihen, että Jumala kantaa meitä, kun olemme sitoutuneet toisiimme, ja toisaalta myös siihen,että jos kohtaamme ongelmia,emme ole yksin. ihana viikonloppu, myöskin siksi että sai kunnolla nauttia kesästä, vihdoinkin.

Tässä rannekoru, jonka rakas mieheni teki minulle eräänä rastiradan tehtävänä. Pidän siitä kovasti.

2008-07-24T11:14:00.000-07:00

Olimme toissapäivänä kyläilemässä ihanien ystäviemme luona, ja siellä oli pieni taiteilijan alku, joka suorastaan vaati kameraani lainaksi. Kun kaksivuotias saa kameran käteensä, voi näkökulma olla yllättävä. minä sain kunnian olla tämän pikkuneidin kahvikutsuilla vieraana.

Jumalalla taisi olla hauskaa,kun se laittoi meidät kaksi hajapäätä yhteen :) musta tuntuu että me joka päivä etsitään jotain,joka on "tässä jossain..." tai sitten me ollaan unohdettu jotain. on siitä iloa meillekin,mutta aina se ei naurata.jos on vaikka passit hukassa ja auton katsastukset unohtuneet. Huomenna nämä hajapäät lähtee kuitenkin avioliitto-leirille hoitamaan suhdettamme (ei siksi ettei meillä menisi hyvin vaan juuri siksi että se jatkuisikin) ja lomailemaan ja nauttimaan hotellielämästä. ainakin on luvattu aurinkoa. neljä päivää vapaata,tuntuu ikuisuudelta :)

...

2008-07-20T13:28:00.000-07:00

meillä kävi eilen pikkuinen koira kylässä. se juoksi niin nopeasti ettei siitä ehtinyt ottaa selkeää kuvaa. se kulki nurkkia pitkin ja söi pölypalloja. sitten se löysi aarreaitan: kissan ruokapaikan. se söi tarkasti kaikki kuivuneet ruuanjämät. juomakuppikin kaatui siinä menossa. ihana otus.

minä se vaan teen töitä.oikeastaan koko kesänä ei ole ollut paljoakaan muuta elämää.aikakin on lentänyt.kohta on kesä ohi,enkä ole vielä edes tajunnut,että nyt se on.kesä.se,josta haaveilin kauheimman kaaoksen keskellä.kuitenkin on ollut ihan kivaa.tasaista.ei ainakaan synkkää jos ei erikoisen riemullistakaan.ja elämässäni on kuitenkin monia asioita,joista kiitän Jumalaa.

2008-07-16T08:59:00.001-07:00

miksi aina vapaapäivinä tulee kipeäksi?

minne lennät myrskypääskynen

2008-07-15T14:56:00.000-07:00

Vesijärven rannalla söin piparminttujäätelöä. Tuli mieleeni kesä, jonka vietin iso-äitini kanssa pohjanmaalla.Jäätelökioskille mentäessä minä otin minttusuklaan ja mummo nougatin.aina.
Olimme myös T:n seurakunnan nuorten (aikuisten) kanssa ravintolassa. ruoka oli hyvää vaikka T tilasikin epähuomiossa vegehampurilaisen, "missä se liha on?!"
Yksi vapaapäivä ohi, onneksi huomenna on vielä toinen.Aloinkin olla jo väsynyt.Niin väsynyt,etten enää viimeisenä yönä saanut nukuttua epämääräisen ahdistuksen vallatessa mieleni.Viimeinen työpäivä sujui kolmen tunnin yöunien jälkeen melko tahmeasti. Väsymyksestäkö johtuu, mieleni on ollut sumuinen viime päivinä.ja olen laskeskellut kyyneliä iltaisin.Tällaisessa mielentilassa kaikki tuntuu niin raskaalta. Onneksi on olemassa rakas,ystävät ja suklaa.

näin me hoitajat

2008-07-13T13:53:00.001-07:00

infinity sadness

2008-07-13T13:23:00.000-07:00

Tulin iltavuorosta kotiin. oli kaunista.

Mutta mieleni on sumea ja sininen.

Hän tietää

2008-07-08T02:15:00.000-07:00

Nautin tänään yhdestä vapaapäivästäni ja nukuin pitkään. Eilen illalla olimme elokuvissa kahdestaan T:n kanssa, olipa mukavaa käydä ulkona. Katsoimme Narnian toisen osan, Prinssi Kaspian. Tykkäsin kyllä elokuvasta, ja ainakin itse näin monia viittauksia siihen, millainen on kristinuskon Jumalamme. Puhuttelevinta minulle oli se, kun Lucy tuli leijona Aslanin luo (joka on vertauskuvallisesti Jeeus), ja kertoi, etteivät hänen sisaruksensa olleet uskoneet Lucyn nähneen Aslania. Mutta mikä estää sinua tulemasta minun luokseni, kysyi Aslan. Olisipa minullakin useammin rohkeutta mennä Jeesuksen luo, ja tunnustaa kuuluvani Hänelle, kun ympärilläoleva maailma kulkee vastakkaiseen suuntaan. Tässä kai ikuinen ongelmamme ihmisinä. Lohduttavaa on, että Jumala tietää millainen on ihminen, ja niinkuin Lucy sanoi: "Hän tietää mitä tekee."

Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä

2008-07-06T04:21:00.000-07:00

Eino Leino Saima Harmaja

Eino Leino oli nuoruuteni suuri rakkaus. Aikoinaan olin varma, että jos saisin joskus pojan, hänet nimettäisiin Einoksi. Tämän päivän kunniaksi muutamia runoja Leinolta, sekä muilta ihailemiltani taiteilijoilta.

RAUHATTOMAN RUKOUS.

Minä tääll' olen vieras, vieras vaan,
olen ollut alusta saakka,
ovat outoja minulle laaksot maan
ja outo on elämän taakka.
Minä kuljen ja katson kummastuin
joka puuta ja joka kukkaa,
minä kuljen kumpuja itkusuin
ja itken ihmisrukkaa.

Me soudamme haahta haurasta,
min ympäri aallot pauhaa;
me kuljemme suurta korpea
ja emme löydä rauhaa.
Tiet riidellen ristivät toisiaan
ja ystävä toista pettää.
Mikä riemu se koskaan päällä maan
on päättynyt kyynelettä?

Mikä laps se on matkalle lähtenyt,
joka joutunut tääll' ei harhaan?
Mikä hyvä se täällä on hyötynyt,
joka kuollut ei liian varhaan?
Kun ystävän parhaan sa kohtasit,
jo aika on hyvästi heittää.
Ketä hellimmin tänään sa rakastit,
sen huomenna hauta peittää.

Oi, joutuos kirkkahin joulu-yö,
oi, syntyös sydämihin,
oi, syntyös syömehen jokaiseen,
joka tutkivi: mistä? mihin?
Oi, syntyös rauha mun rintaani
kuin syntyi seimehen lapsi,
sinä rauhani nuori ja naurusuu,
sinä kukkani kultahapsi.

Ja kilvan kulkisi kumartamaan
sua turhan tietoni aatteet,
kuka kullat tois, mikä mirhamit,
mikä päärlyt ja purppuravaatteet,
Mun henkeni tietäjät harmaapäät
erämaita ne etsien käypi,
mut taivas on tumma ja tähdetön
ja yö yhä hämärtäypi.

Minä lapsena vanhaksi vanhenin.
En nuor' ole koskaan ollut.
Toki kerran ma keväästä haaveilin,
mut haavehet nuo oli hullut.
Olen väsynyt lauluni valheeseen.
Herra, tee minut lapseksi jälleen!
Minä tahdon soittoni särkyneen
viedä suurelle virittäjälleen.

-Eino Leino

MUA PELOTTAA

Mua pelottaa, mua pelottaa,
mua pelottaa tämä erämaa,
mua pelottaa nämä ihmiset,
nämä katsehet
niin oudot ja kylmät ja kylläiset.

En tunne ma muita, en itseäin.
Miten outojen joukkoon ma jouduinkin näin?
Toki jossakin muualla parempi ois?
Kun huoata vois
tai nukkua, nukkua nuorena pois!

Oi, vieraita oomme me ihmiset
kuin eri tähdillä syntynehet,
kuka kotoisin kuuhuen helmasta on,
kuka auringon,
kuka aivan, aivan on koditon.

Minä lapsonen koditon laaksoissa maan,
minä hankia hiihdän ja harhailen vaan,
minä sydäntä etsin, mi sykähtäis,
joka luokseni jäis,
yö vaikka mun ympäri hämärtäis.

Minä etsin suojoa itseltäin
ja omilta hulluilta mietteiltäin;
mua pelottaa nämä ihmiset,
nämä katsehet,
mut enin mun syömeni syvyydet.

-Eino Leino

JA VUODET NE KÄY YHÄ VAIKEAMMIKS

Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa.

Ne tulevat niinkuin kotihin,
ne tuovat uusia vieraitakin,
jotka nimeltä tunnen ma juuri.
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,
suli hymyks, kun tänään suurempi tuli--
koska tulee se suurin, se suurin?

Koska saavut sa tuskani korkein,
sinä maailman valtias mahtavin,
jota lapsesta saakka ma uotin,
jota vapisin öisin mä vuoteellani,
jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani,
kun hetkeksi onneeni luotin?

Sun edessäs tahdon ma polvistua,
mut silmihin katsoa tahdon ma sua
ja sanoa: Henkeni annan!
mut mieltäni nuorta en milloinkaan.
Se tuskassa tulta iskevi vaan,
sen kanssani hautahan kannan.

-Eino Leino

Taottu sydän

Tuskan ahjossa kerran suli

sydämeni kova ja hiljainen.
Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,

ja itse kuolema takoi sen.

Niin, elämä: aseellas raskaimmalla

lyö, iske! Enää en murtua voi.

Minun sydämeni helisee moukarin alla,

mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.

-Saima Harmaja

Päätös

Minä olen hyvin kypsä ihminen,
mutta kukaan ei tunne minua.
Ystäväni muodostavat minusta väärän kuvan.
En ole kesy.
Olen punninnut kesyyttä kotkankynsissäni ja
tunnen sen hyvin.
Oi kotka, mikä hurmio sinun siipiesi lennossa.
Oletko vaikeneva niinkuin kaikki?
Tahdotko ehkä runoilla? Sinä et runoile enää

koskaan.
Jokainen runo repisi runon,
eikä se olisi runo, vaan kynnenjälki.

-Edith Södergran

Elämä

Minä, oma vankini, sanon näin:
elämä ei ole kevät, vaaleanvihreään samettiin puettu,
eikä hyväily, jonka saamme harvoin,
elämä ei ole päätös lähteä
eikä kaksi valkoista kättä, jotka pidättävät.
Elämä on ahdas kehä, jonka vankeja olemme,
näkymätön piiri, jonka yli emme koskaan astu,
elämä on läheinen onni, joka kulkee ohitsemme,
tuhannet askelet, joita emme kykene astumaan.
Elämä on halveksua itseään
ja maata kaivon pohjalla hievahtamatta
ja tietää, että ylhäällä paistaa aurinko
ja ilmassa lentävät kultaiset linnut
ja nuolennopeat päivät kiitävät ohi.
Elämä on viitata lyhyet hyvästit ja mennä kotiin ja nukkua...
Elämä on olla muukalainen itselleen
ja uusi maa jokaiselle muulle, joka tulee.
Elämä on laiminlyödä oma onnensa
ja työntää luotansa ainoa hetki,
elämä on uskoa olevansa heikko eikä tohtia.

-Edith Södergran

varjoisat veet

2008-07-04T14:51:00.000-07:00

Olimme neljä päivää hukassa. mökkihöperöitymässä. yksi ilta kansainvälisessä seurassa tutustuen Ranskan serkkuihin ja loppuaika kaksin kyhjötellen. tulin kipeäksi, muuten ihanat vapaapäivät. kissa on maailman onnellisin, kun olemme taas kotona.

rouva äidinkielenopettaja

2008-06-23T09:22:00.001-07:00

Olen haaveillut pikkutytöstä saakka, että pääsisin joskus yliopistoon lukemaan äidinkieltä ja kirjallisuutta. ehkä tämä joskus toteutuukin, jos Luoja suo. Tänään kirpputorilta ostamani mekko innoitti minut eläytymään rouva äidinkielenopettajaksi :) Silmälasit ovat ystäväni mummolasta löydetyt.

kaupunkijuhannus

2008-06-22T12:12:00.000-07:00

juhannus kului minun osaltani töissä, ja t siivoili kotia (=valloitti tiskivuoria). Perjantai-iltana raahauduimme hampurilaiselle juhlistamaan kihlapäiväämme. minä olen ihan väsynyt, tänään töissä muistin tarjoilla voileivät vasta jälkiruuan aikaan ja illalla huomasin kävelleeni työkengissä kotiin huomaamatta ollenkaan. Mutta nyt alkoi vapaat, ihanaa.

Onneksi asumme sentään niin maalla, että näen joka päivä lehmiä, hevosia ja lampaita ja lisäksi varhain aamulla töihin ajaessani saatan nähdä ketunkin. Ja työpäivän jälkeen voi uittaa varpaita laiturilta.

vapaapäivä

2008-06-18T03:59:00.000-07:00

Aamu on uusi ja sateinen. Ollaanko tänään niin kuin ei oltaisikaan. Mitään. Ketään. Suljetaan ovi ja ollaan kaksi yhdessä. Yhtä. Vain toistemme omat. Ei kenenkään muun.
Alakerrasta hain maitoa lainaksi. Makeaa maitoa ettei tarvitse lähteä kauppaan. En jaksa.
Hyvin suunniteltu ei ole puoliksi tehty kun koko koti pitäisi siivota. Lehdet ovat levällään, vaatteet ovat levällään. Elämä on levällään. Tiskit odottavat tiskausta niin kuin pakanat pelastusta.

herra vihreä

2008-06-12T14:11:00.000-07:00

liitupiirtelyä unettomana yönä syksyllä 2006

Runokissa vuodelta 06

2008-06-11T10:17:00.000-07:00

kokonaisuudessaan runo menee näin:

Rakkautta kaipaa ihmislapsi
ja lämpöä osakseen.
Ilman rakkautta vajoaa syviin vesiin
ja hukkuu kaaokseen.
Ilman rakkautta ihminen luulee
että aina kiire on.
Ja se tahtoo piilottaa itsensä,
juosta kauemmas pakohon.

Missä rakkaus puuttuu,
siellä häpeä kasvaa.
Siellä ihminen muuttuu,
sotii itseään vastaan.
Kaivaa arvonsa maahan,
kääntää itselleen selän.
Vaan arvoa ilman ei ihmislaps’ elä.

(Runokissaan käytetty tusseja ja sairaalan lautasliina)

lempitaidetta osa 3?

2008-06-10T07:20:00.001-07:00

(http://www.sanna-annukka.com/home/)

pyykkimuijat

2008-06-07T09:39:00.000-07:00

Eilen me korkkasimme mansikkaisen kuohuviinipullon kesän kunniaksi ja söimme couscous-salaattia ja raparperipiirakkaa. tuli sitten valvottua reilusti yli puolenyön, ja aamulla alakerran rouva A soitti herättääkseen minut mattopyykille. Unipäisenä keitin "kahvia" ilman puruja ja olin jo käynnistämässä autoa kun huomasin että jalassani on aamutossut. no, pienen törttöilyn jälkeen pääsimme läheiselle mattopyykki-paikalle take away-aamiaislaukku kainalossa. Muutaman tunnin urakan jälkeen pulahdimme vielä viereiseen Kymijärveen. ihana kesäpäivä :) kaikilta muilta osin, paitsi että onnistuin polttamaan olkapääni. aina mulle käy niin.
Mutta nyt on hyväntuoksuisia värikkäitä mattoja pihapiiri täynnä, ja sauna lämpiämässä. voi tätä kesä-elämää.

sisar hento valkoinen

2008-06-05T12:39:00.000-07:00

rakastan kesä-iltoja. muuten en välitä niin kesistä, koska on liian kuuma (en tosin tykkää talven kylmyydestäkään) mutta kesä-iltojen tunnelma on sanoinkuvaamaton.

Tänään sairaalassa oli kaunein hetki koko harjoittelu-ajaltani. kun ilta-aurinko laski säteensä ikkunasta, ja ruskettuneet käsivarteni ojentautuivat potilaan ylle, minusta tuntui hyvältä. olla siinä missä juuri olin, olla sisar hento valkoinen. nuo hetket ovatkin olleet harvassa viime aikoina. onneksi niitäkin tulee vastaan.

minä rakastan suo...

2008-06-05T03:09:00.000-07:00

yhä totta on tänään, yhä enemmän, enemmän se tarkoittaa... kohta on jo vuosi kihloista!

(print by MundoGominola on etsy)

ja nytten äkkiä syömään kalapuikkoja ja kohti keskussairaalaa. enää tämä plus yksi päivä työharjoittelua! en ole ehkä koskaan iloinnut näin paljoa kesäloman alkaessa :) vaikka kesäloma tarkoittaakin maanantaina alkavaa kesätyötä, mutta kuitenkin.

kaunista

2008-06-04T13:39:00.000-07:00

yhtenä päivänä oltiin Taidepanimolla kiertelemässä. (tai minä kiertelin ja T tutkiskeli kirjojaan kahvilan puolella) Näyttelyt eivät tällä kertaa olleet kovin sydäntä sykähdyttäviä, mutta matkaani tarttui tekstiilitaiteilija Aino Kajaniemen töistä kuvattuja postikortteja. ne ovat kauniita mielestäni.

kesä. vai mikä se oli? ja haaveita Italiasta

2008-06-02T12:26:00.000-07:00

***
***
***

seinäkalenterimme näyttää kesää. mutta minun elämääni se ei ole vielä ehtinyt. kai minun kesäni alkaa ensi perjantaina, kun työharjoittelu loppuu. tai sitten jonain kauniina päivänä, kun saan viimeisenkin rästitehtävän raapustettua tältä keväältä. tai sitten ymmärrän kesän vasta elokuussa, kun oikeasti alkaa loma. silloin pakkaamme reppumme ja hyppäämme junaan kohti haaveittemme Italiaa.
minun kesääni kuuluu mummot ja papat. mansikat. lehmät laitumella. Kokkolan reissu. mehujää. nuotio-illat. juhannuskonferenssi. ja tänä kesänä (toivottavasti) myös romanttiset illat Italian kuutamossa. ah!

nukkumatti heitti jo unihiekkaa

2008-06-01T11:48:00.000-07:00

olen ihan poikki, ja kohta aionkin sukeltaa peiton alle uneksimaan kirkkaista kesäöistä ja laitumien kevätvasikoista. Tänä viikonloppuna alakertaamme muutti ystäväpariskunta, ja saamme elää tulevaisuudessa pikkuisen kommuuni-elämää yhteisten aterioiden merkeissä. ja ehkä takapihallamme pidetään kohta herätyskokouksia, kukapa tietää...
Lauantaina lähdimme matkustamaan pikkuisen. Olimme iso-siskoni luona Hämeenkyrössä ihailemassa kummityttöäni sekä heidän perheensä uutta tulokasta, pikkuista Pietaria..olisihan sellainen kääryle aika ihana :) joku päivä sitten...
Kotimatkalla kävimme vierailulla 100-vuotiaan evankelista-runoilija Hilja Aaltosen luona. Siitä vierailusta olen hyvin kiitollinen. Minua kosketti syvästi kun tämä "iso-äiti" laski kätensä päällemme siunatakseen meitä, ja puhui meille viisauden sanoja Taivaan Isältä.

Lohduttaminen ei tarvitse suuria sanoja,
ei valmiita vastauksia.
Tärkeintä on vain mennä lähelle. Välittää.
Minulla on aikaa ja minua koskettaa se,
mitä sinulle kuuluu. ~Hilja Aaltonen

2008-05-29T13:27:00.000-07:00

(Karolina Erikkson)

nukuttaa

2008-05-29T13:23:00.001-07:00

sinä pöliset
ja sanasi haihtuvat ilmaan kuin lukemattomat pölyhiukkaset
en saa niistä enää otetta
kun vaivun uneen

sarjassa lempitaiteilijoitani

2008-05-27T13:22:00.001-07:00

(http://www.saralundberg.se/)

luukusta lukaali

2008-05-26T13:58:00.000-07:00

voi meidän ihanaa kotia, se on siisti! ystäväni mama ja pippi tulivat illalla tänne siivous-kylään, ja parin tunnin pyörremyrskyn jälkeen luukusta tuli lukaali ;) ihmeellisiä ystäviä on Jumala meille suonut! nyt minun pitäisi oikeastaan olla jo nukkumassa, huomenna on taas aikainen töihinlähtö. viikonloppu meni pitkälti lepäillessä sohvalla, ja hyvä niin. välillä täytyy kerätä voimia, ettei ne lopu kesken.

5/08

2008-05-25T04:57:00.000-07:00

se että on tämä epävarmuus
kuin kapea penkki linja-autossa kun ei tahdo jalkojen koskettavan vieressä istuvaa
kun muistan sanat mutta en sitä mitä ne merkitsevät
se että huuleni värisevät kun yritän puhua
se että haluaisin olla alasti edessäsi mutta pelkoni ei anna lupaa

Muistat kai kuinka oltiin onnellisia
niin kuin lapset ja lapsia me kai oltiinkin
sinä kävelit edelläni ja kerroit kuinka meidän pitäisi tehdä kaikki
koko meidän elämämme sinä tiesit valmiiksi
ja minä olin hiljaa.
enkä olisi koskaan tahtonut kadota sinulta
mutta näin minulle kävi ja nykyään olen naimisissa

2008-05-20T12:02:00.000-07:00

kahvihuoneessa hoitajien silmissä elämä.
he ovat koko naisia.
minä aina vain se pieni ujo tyttö.

ihania

2008-05-20T11:57:00.000-07:00

Audrey Kawasakin maalauksia

huh

2008-05-16T12:49:00.000-07:00

olipa pitkä päivä, ja huomenna taas töihin aamuseitsemäksi. voi tätä elämää. tuli muuten mieleen tuosta, että kun olimme jonkin aikaa sitten Jipun konsertissa hieman herkissä tunnelmissa, niin pelkkä kappaleen nimi (en ollut koskaan kuullut koko kappaletta) sai minut kyyneliin: en osaa elää.

olen parin päivän aikana työharjoittelussa tehnyt monia asioita ensimmäistä kertaa elämässäni. onnistunut ja epäonnistunut. jokainen päivä tuntuu haasteelta. mutta nautin niistä päivistä, jolloin riittää kiirettä ja tekemistä, koska silloin aikaa juoksee eteenpäin nopeaan tahtiin. kuten tänä iltana, kun vastuullani oli kolme potilasta, jonkalaisia en ole aikaisemmin hoitanut. ainakin omasta mielestäni suoriuduin kohtuullisesti, lukuunottamatta sinertävää peukaloani, johon onnistuin tyrkkäämään (onneksi puhtaan) neulan, joka oli matkalla jonnekin aivan muualle. no,tekevälle sattuu.

kisu on iloinen, kun tulin kotiin ja annoin sille muikkuja. se jopa varasti pöydältä yhden ruodon, hassu. aterian jälkeen se lipoi tyytyväisenä huuliaan ja asettui syliini rapsuteltavaksi. pieni kissa ei paljoa vaadi tullakseen onnelliseksi.

rajat

2008-05-15T13:24:00.000-07:00

Piirrä minulle rajat
ylös ja alas
kylkieni kohtiin
että tietäisin
mistä minä alan
ja millainen on muotoni

Piirrä minulle rajat
vedä viiva siihen
missä saan seistä
puolustaen itseäni
estää muita kävelemästä lävitseni

Piirrä minulle rajat
pelkään niin että katoan
piirrä paksuin vedoin
että tiedän:
olen näkyvissä

tuon runon on joku lukenutkin. yhä vain totta minun elämässäni, enkä onnistu jättämään asiaa eiliseen. mitä selvemmin olen ymmärtänyt oman rajattomuuteni, sitä kipeämmin olen alkanut kaivata niitä, rajojani, jotka jäivät matkalle. en muista minne.

2008-05-14T06:51:00.000-07:00

väsynyt hoitaja

2008-05-14T06:28:00.000-07:00

huh. mitä useamman päivän elämästäni vietän työharjoitteluissa sairaalassa, sitä varmemmin tiedän haluavani tulevaisuudessa diakonissaksi. ei ole minun paikka sairaala, ainakaan näillä näkymin. mutta taivaan Isään luottaen kuljen uuteen päivään, välillä itkien surusta, toisinaan onneksi ilostakin.

lempeydestä ja uhrautumisesta

2008-05-10T13:21:00.000-07:00

Luther on määritellyt lempeyden niin, että sen on luopumista omasta oikeudesta jotta sopu säilyisi. Raamatun Abram on lempeä veljenpoikaansa Lootia kohtaan, kun antoi tämän valita mihin suuntaan hän tahtoo lähteä heidän erotessa toisistaan.(1.moos 13:7-8). Lempeys on kuitenkin erilaista kuin pakonomainen uhrautuminen. Se, ettei uskalla puolustaa omia oikeuksiaan, tai että on ottanut itselleen uhrautujan roolin, kuitenkin tuntien kasvavaa katkeruutta sydämessään.

Lempeä ihminen iloitsee aidosti, kun hänen sydämessään kasvava lempeys saa puhjeta kukkaan hänen teoissaan ja arjessaan. Lempeä ihminen tuntee kyllä oikeutensa, ja osaa tarvittaessa vaatia niitä kovaäänisestikin. Mutta hän on oppinut myös toisenlaisen tien. Hänen asenteensa muita ihmisiä kohtaan on sopuisa, ja hän on ymmärtänyt saavansa sovusta joskus suuremman tyydytyksen kuin omista oikeuksista kiinni pitämisestä. Joskus hän luopuu oikeuksistaan myös lähimmäisensä takia, koska tietää, että tämä tarvitsee nyt ylitsevuotavaa lempeyttä.

Aidosti lempeää ihmistä ja uhrautujaa yhdistää usein samankaltainen lempeä hymy. Mutta uhrautujalle tämä hymy on vain opittu tapa, kulissi, joka suojaa häntä toisilta ihmisiltä. Hän ei halua paljastaa oikeita tunteitaan, jos itsekään enää edes huomioi niitä. Hän on niin tottunut olemaan kiltti, lempeä ja hymyilevä, että hänen syvimmät tunteensa ovat painuneet sydämen kauimmaiseen nurkkaan ja kasvattaneet suojaksensa kovan kuoren. Pahinta on, että uhrautuja saattaa näytellä rooliaan vuosia ymmärtämättä itsekään elävänsä valheellisessa todellisuudessa. Hän on saattanut omaksua roolinsa jo aivan pienenä, ja kasvaessaan kiinnittynyt yhä enemmän tähän uuteen identiteettiinsä.

mun runoi

2008-05-10T13:13:00.000-07:00

pesen

ei se ei lähde mihinkään
vaikka minä pesen ja pesen ja pesen ja
aikaisin aamulla kun sinä vasta raotat luomiasi olen minä
jo pesemässä ja lähtiessäni huomaan
sen olevan silti
jäävän vaikka hankaan verille asti
ja minä tunnen nuo katseet ne huutavat
saastainen saastainen saastainen

tilapäisnainen

tänään pakkasin mun levyt ja alushousut
jätin sulle muistoksi ne missä on sininen pitsi
heitä sitten pois kun saat uudet
niin kuin mutkin

päiväkodissa

joskus on kiva leikkiä kotia niin kuin kuusivuotiaana päiväkodissa
minä olin liian tavallinen ollakseni äiti tai isä tai koira
olin aina pikkusisko joita isosiskot, jotka olis halunnut olla äitejä sai pukea ja määräillä ja jonka kanssa koiraksi pakotettu pikkupoika leikki pallolla
oikeasti likaisia astioita on vain paljon hankalampaa pestä kuin posliiniastioita mielikuvituskahvin jäljiltä
ja nousta aikaisin aamulla keittämään kaurapuuroa
ei se olekaan niin ihmeellistä
kukaan kuusivuotiaista ei ymmärtänyt Paulaa, joka sanoi ettei tahdo vauvoja eikä kahvi-astiastoa vaan tahtoo matkustaa maailman ympäri
nyt kun ollaan kaksikymmentäkahdeksan niin kaikki on sille kateellisia kun se lähettää kortin Meksikosta

myöhään illalla paukutti lumimyrsky kattoa
ja kolisutti ovea
mutta me emme avanneet.
aamulla se oli vienyt kissamme.

kommentteja runoista pyydän :)

vapaapäivä

2008-05-10T04:05:00.000-07:00

Jääkaappi on liian kaukana
mä en jaksa ottaa yhtään askelta.
Puhelin soi, en siihen vastaa
tuijotan seinää ainoastaan

Mä en jaksa tehdä mitään
mä en jaksa tehdä mitään

Ulkona mua odottaa päivä harmaa
mut mä en mene sinne ja se on varmaa
Huono on olo ja omatunto,
nollassa taas on mun päivän kunto

Mä en jaksa tehdä mitään
mä en jaksa tehdä mitään

(Ninni Poijärvi)

i skogen

2008-05-09T14:26:00.000-07:00

Olimme diakonissaopiskelijoiden retkellä keskellä ei-mitään. yhden yön, jonka minä pitkälti valvoin kuunnellen sateen ropinaa. eihän sitä osaa enää nukkua ilman toista puoliskoa. mutta hauskaa oli, ja talviturkki jäi sinne metsälampeen. kuten meidän kommuunijengin matkat yleensä, tämäkään ei sujunut aivan kommelluksitta. menomatkalla jouduimme kerran työntämään autoa, (minä:"mun piti peruuttaa tonne, mut mä peruutin sit tänne"), eksyimme sotilasalueen liepeille ja odottelimme tiellä melkein tunnin kun autossa oli jotain häikkää.no, se aika meni mukavasti virsiä laulellessa. autokin korjaantui, kiitos Jumalalle, ja pääsimme takkatulen ääreen viettämään leiri-elämää toisten kanssa.